Akateeminen ura tarkoittaa useimmiten toimimista asiantuntijana vaikutusvaltaisessa tehtävässä. Työhön liittyy vastuuta tuloksista, muista ihmisistä, mutta myös yksilön omaa vastuuta omasta itsestään. Asiantuntijuuden tärkeä ominaisuus on tietämyksen jatkuva ylläpito ja kehittäminen. Lisäksi akateemisen osaajan on huolehdittava omasta jaksamisestaan.
Osaamisen kehittämiseen on useita tapoja. Yleisin on tietenkin työssäoppiminen, mutta siinä on haasteena riittävän laajan ja syvän osaamispohjan varmistaminen ja erityisesti tämän osaamisen näkyväksi tuominen. Kuten teoreettisesti asiaa on määritelty: asiantuntijuuden valta perustuu tietoon tiedon olemassaolosta. Osaaminen on siis tuotava näkyväksi.
Michael C. Porter määritteli kilpailukyvystä, että pohjimmiltaan se perustuu joko erilaistamiseen tai kustannustehokkuuteen. On siis oltava parempi tai halvempi kuin muut. Akateemiseen osaamisen tapauksessa erilaistaminen on selvästi houkuttelevampi vaihtoehto. On siis huolehdittava siitä, että oma osaaminen on riittävän hyvää ja erottuvaa.
Yliopisto-osaamiseen ja jatkuvaan tutkimustyöhön pohjautuva täydennys- ja jatkokoulutus on varteenotettava vaihtoehto osaamisen kehittämisessä ja ylläpidossa. Käyttöön tulee viimeisin aihepiiriin liittyvä tieto ja koulutusta tarjoava taho on tunnettu ja arvostettu; saatua todistusta ei tarvitse selittää ulkopuolisille. Tästä on hyötyä myös työantajaorganisaatiolle. Onkin yhä yleisempää että organisaatio osallistuu avainhenkilöstönsä kouluttautumiskustannuksiin. Tunnettuun osaamiseen investoiminen on kannattava sijoitus.
Markku Ikävalko
Johtaja
LUT / Koulutus- ja kehittämiskeskus