Tulosta

Tulevaisuustiedon absorpointi 


Innovaatiotoiminta ja kyky ennakoida tulevaisuutta liittyvät läheisesti yhteen. Visionäärinen kyky hahmottaa mahdollisia maailmoja eli sen tajuaminen ja ymmärtäminen, miten asiat voisivat tulevaisuudessa olla toisin, näyttelee tärkeää osaa innovatiivisuuden mahdollistajana.

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vahva myötäsyntyinen ja intuitionomainen kyky näiden mahdollisten maailmojen hahmottamiseen ja samalla usko omiin mahdollisuuksiin toteuttaa näitä muutoksia liittyvätpä ne sitten esim. uudenlaisen teknologian käyttöönottoon, tapaan organisoitua joiden toimintojen suorittamiseksi, uudenlaisen palvelukonseptin hahmottamiseen jne. Nämä henkilöt kuuluvat potentiaalisina innovaattoreina Kummeli-terminologiaa lainaten ”parhaaseen A-ryhmään”.

Perustavaa laatua olevia kysymyksiä tässä tutkimusteemassa on mm. se, millaista tulevaisuutta koskevaa tietoainesta tai informaatiota voidaan ylipäänsä hankkia tukemaan tässä hetkessä tapahtuvaa päätöksentekoa ja miksi jotkut henkilöt tai laajemmin organisaatiot ovat hyvinkin herkkiä reagoinnissaan tai ”proagoinnissaan”, jotkut taas puskevat vanhaa latuaan katkeraan loppuun saakka. Mikä erottaa tällaiset toimijat toisistaan? Ainakin osittaisia vastauksia näihin kysymyksiin voidaan tässä tutkimusteemassa etsiä käyttämällä Cohenin ja Levinthalin (1990) käyttöön ottamaa ns absorptiivisen kapasiteetin käsitettä, joka alun perin luotiin tarkastelemaan sitä, miten organisaatio tutkimus- ja kehittämistoiminnassaan etsii, tunnistaa ja hyödyntää organisaation ulkopuolella tuotettua tietoa.

Erityisesti avoimissa innovaatioprosesseissa kyky tunnistaa hyödyllistä tulevaisuutta koskevaa informaatioainesta organisaation ulkopuolelta on keskeinen arvon luomiseksi. Vasta siinä vaiheessa, kun informaatio kytketään yrityksen omaan viitekehykseen, sille annetaan uusia merkityksiä ja sitä tulkitaan tässä nimenomaisessa viitekehyksessä, se muuntuu yrityksen toimintaa eteenpäin vieväksi tiedoksi. Näitä informaation tunnistamisen ja tulkinnan mekanismeja organisaatiotasolla tarkastelemme tämän tutkimusteeman puitteissa.

Lisätietoja:
Tuomo Uotila