Innovointi on ihmisten välillä tapahtuva sosiaalinen prosessi. Jotta innovaatioprosessi olisi mahdollinen, tarvitaan erityisasiantuntemusta, yksilön luovan ajattelun taitoja ja motivaatiota tuloksellista toimintaa kohtaan. Tämän lisäksi olennaista on vuorovaikutus oikeiden henkilöiden ja ryhmien välillä. Usein puhutaan myös ns. heikkojen linkkien innovaatiopotentiaalista. (Granovetter, 1973)
Suurin innovaatiopotentiaali on eri osaamisalojen rajapinnoilla. Potentiaalin hyödyntäminen vaatii uusien ”älyllisen ristipölytyksen” toimintamallien luomista ja uudenlaisten arvoverkostojen rakentamista monitoimijaisten innovaatioprosessien mahdollistamiseksi. (Harmaakorpi & Melkas 2008)
Avoin innovointi perustuu tiedon ja osaamisen jakamiseen, joka vaatii usein myös tiedonvaihtamisen auttamista eli brokerointia. Tällöin on kyseessä työskentelyn ohjaaminen ja kommunikoinnin sujuttaminen asiantuntijoiden välillä ideoiden ja tulosten jatkokehittämiseksi. Tämä edellyttää tiettyä innovaatioasiantuntijuutta. Tärkeää on myös ns. etäisyyksien voittaminen (Parjanen & Melkas, 2008).
Innovaatioprosessit ovat aina myös oppimisprosesseja. Oppiminen tapahtuu paitsi yksilö- myös organisaatiotasolla. Tietämyksen jakaminen ja muuntuminen tapahtuu erilaisilla areenoilla, jotka voivat olla fyysisiä paikkoja tai virtuaalisia tiloja.
Vaikka kenenkään ajatuksia ei voi omistaa, juridiikka, normit ja sopimukset sääntelevät tiedon jakamista ja ideoiden hyödyntämistä. Yleensä kyse on liikesalaisuuksiin ja immateriaalioikeuksiin liittyvästä lainsäädännöstä sekä sopimuksista. Kun innovaatioprosessin alkupään juridiikkaa tutkitaan, tutkimuskohteena on erityisesti tiedon jakaminen luovassa tilanteessa, ja prosessin vaikutus sosiaalisen pääoman syntyyn, avoimuuteen ja haluun jakaa tietoa toisille.
Älyllisen ristipölytyksen yhtenä tutkimuskohteena ovat verkostot. Verkostoilla tarkoitetaan yksittäisten toimijoiden ja niitä yhdistävien siteiden rakenteita. Innovaatioverkostot mahdollistavat toisiaan täydentävien resurssien ja tiedon yhdistämisen tavalla, johon mikään verkosto-osapuoli ei yksin kykenisi.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahti School of Innovation on kehittänyt erilaisia älyllisen ristipölytyksen menetelmiä kuten Innovaatiosession.
Lisätietoja:
Martti Mäkimattila
Lähteet:
Harmaakorpi V. & Melkas H. (toim. 2008): Innovaatiopolitiikkaa järjestelmien välimaastossa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Suomen kuntaliitto Acta 200. Helsinki.
Granovetter, Mark S. (1973): The Strength of Weak Ties. American Journal of Sociology, 78, s. 1360-1380
Parjanen, Satu & Melkas, Helinä (2008): Etäisyyden ja läheisyyden leikki innovaatiopresesseissa. Teoksessa Harmaakorpi V. & Melkas H. (toim.) Innovaatiopolitiikkaa järjestelmien välimaastossa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Suomen kuntaliitto Acta 200. Helsinki.