Työn tekijä on oman työnsä paras kehittäjä.
Perinteisessä teollisuusyhteiskunnassa henkilöstön innovatiivisuus on käsitetty aloitelaatikkotoimintana ja johto on tukenut henkilöstön innovatiivisuutta rahapalkinnoilla. Tietotyön ja innovaatioparadigman muutoksen myötä vaatimukset ovat kuitenkin muuttuneet: murrosvaiheessa niin johdolta kuin henkilöstöltäkin vaaditaan sekä teollisen yhteiskunnan että tietoyhteiskunnan edellyttämiä kyvykkyyksiä.
Innovaatiotoiminta perustuu yhä enenevissä määrin vuorovaikutteisiin monitoimijaisiin prosesseihin. Organisaatioissa vaaditaan yhä enemmän vuorovaikutuskykyjä sekä laajaa verkosto-osaamista ja siihen liittyvää kykyä kommunikoida ja neuvotella eritaustaisten toimijoiden kanssa.
Organisaatiolla, joka onnistuu hyödyntämään koko henkilöstönsä osaamisen, on parhaat mahdollisuudet menestyä muuttuvissa innovaatioympäristöissä. Sisäisesti avoin organisaatio näkee myös operatiivisen tason henkilöt voimavarana innovatiivisuudelle.
Henkilöstön innovatiivisuus voi luoda kilpailuetua mm. sillä, että se on luonnollisesti suojattua eikä täten ole sellaisenaan toistettavissa toisessa kontekstissa (esim. Leonard-Barton 1992). Innovaatiot, joihin liittyy paljon hiljaista tietoa, ovat vaikeita imitoida. Prosesseihin ja kulttuuriin sidotuissa henkilöstölähtöisissä innovaatioissa kopiointia voidaan vaikeuttaa myös liikesalaisuuksilla.
Henkilöstöllä on selkeä tarttumapinta käytännön toiminnassa ilmeneviin ongelmiin, joten heillä on arvokasta tietoa käytännön prosesseista ja niihin liittyvistä olennaisista asioista. Henkilöstön innovatiivisuus voi liittyä prosessiparannuksiin tai uusiin tuoteideoihin.
Innovaatiokulttuuri, tapa miten organisaatiossa ollaan, määrittää innovatiivisuutta. Tietty leikinomaisuus kuvaa innovatiivista organisaatiota jossa henkilöstöllä on turvallista esittää radikaalejakin ideoita. Kyseessä ei ole pelkästään tuotantoprosessin viilaaminen, vaan uudenlaisen toimintakulttuurin ja asenteen luominen.
Tutkimusten mukaan yksi suurimpia esteitä henkilöstön innovatiivisuudelle on se, että työntekijät eivät katso innovatiivisuuden kuuluvan omiin tehtäviinsä (mm.Axtell ym. 2000; Farr ja Ford 1990).
Innovaatio ymmärretään erilaisissa yhteyksissä eri tavoin, ja käsitteenä se on mystifioitunut. Innovatiivinen organisaatio pyrkii arkipäiväistämään innovaatiota (Csikszentmihalyi 1996) tuomalla sitä lähemmäs jokaisen työntekijän arkea ja auttamalla työntekijöitä ymmärtämään, mitä innovaatio tarkoittaisi heidän jokapäiväisessä työssään.
Lisätietoja:
Satu Parjanen
Anne Kallio