Julkisella sektorilla tehdään jatkuvasti erilaisia uudistuksia, jotka koskevat esimerkiksi hallintoa, palvelutuotantoa ja kansalaisdemokratian vahvistamista. Kehittämistoimenpiteitä tai reformeja ei ole kuitenkaan perinteisesti kutsuttu innovaatioiksi.
Innovaatioista puhuminen julkisen sektorin yhteydessä on vauhdittunut 2000-luvulla, samalla kun innovaatiotoiminta on noussut uudella tavalla kansalliseen innovaatiopoliittiseen keskusteluun. Uudessa kansallisessa innovaatiostrategiassa korostetaan aiempaa voimakkaammin julkisen sektorin tuottavuuden kasvattamista palveluita ja palvelukyvykkyyttä innovatiivisesti uudistamalla.
Julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta on olemassa vielä melko vähän tutkimukseen perustuvaa ymmärrystä. Julkisen sektorin innovatiivisuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon sen tietyt ominaispiirteet koskien esimerkiksi innovaatiotoimintaa liikkeellepanevia voimia sekä innovaatioiden ja innovaatioprosessien luonnetta. (Pekkarinen, Tura, Hennala & Harmaakorpi 2006)
Julkisen sektorin innovaatioprosessien alkuun saattajia ovat yhtäältä poliittiset päättäjät valtakunnan tasolla ja toisaalta palvelujen käyttäjät itse palvelutilanteissa – unohtamatta organisaatio- ja professiovetoisia innovaatioita. Julkisella sektorilla innovaatioprosesseihin oman vivahteensa tuo myös moniulotteinen ja -tasoinen asiakkuus eri tahojen erilaisine intresseineen.
Tällä hetkellä julkisella sektorilla innovaatioiden tarpeellisuutta perustellaan lähes yksinomaan erilaisilla uhkilla, kuten väestön ikääntymisellä, ja pakottavilla tarpeilla, kuten kansallisella kilpailukyvyllä. Kilpailu ei kuitenkaan ole julkisella sektorilla ollut ensisijainen innovaatiotoimintaan motivoiva tekijä (Hartley, 2006).
Julkisen sektorin innovaatiotoiminnan haasteena onkin uhkien lisäksi hyödyntää eteen aukenevia mahdollisuuksia. Kyse on toimintatavan muuttamisesta reagoivasta aktiivisempaan toimintatapaan, jolloin muutoksiin pyritään varautumaan tai niitä pyritään hyödyntämään jo ennakolta. Nykyään näitä mahdollisuuksia on paikannettavissa esimerkiksi palvelujen käyttäjien muuttuvassa käyttäytymisessä, julkisten palveluorganisaatioiden henkilöstön osaamisessa sekä eri toimialojen ja sektoreiden rajapinnoissa tietoteknologioiden ohella.
Tuottavuuden näkökulmasta innovaatiotoiminnan muuttaminen tarkoittaa painopisteen siirtymistä tuotannollisesta tehokkuudesta vaikuttavuuden korostamiseen eli panoksilla aikaan saatuihin vaikutuksiin. Julkisella sektorilla tuottavuus on tärkeä mittari siksi, että resurssit ovat aina rajalliset suhteessa tarpeisiin, joten niiden käytön tulisi olla mahdollisimman taloudellista ja vaikuttavaa.
Tuottavuuden mittaamisen haasteet julkisella sektorilla liittyvät mittauksen kykyyn ottaa panosten, prosessien ja tuotosten rakenteessa tapahtuneet määrälliset ja erityisesti laadulliset muutokset huomioon sekä kytkeä laatu vaikutuksiin. Mittauksessa tarvitaankin laaja-alaista ymmärrystä ja perusosaamista esimerkiksi siitä, mikä "tuotos" on erilaisten palvelujen ympäristöissä. Esimerkiksi monien palvelujen kohdalla on erikseen tarkasteltava suoritteisiin ja vaikutuksiin perustuvaa tuottavuutta.
Lisätietoja:
Helinä Melkas
Satu Pekkarinen