Emilia Stenman (19) on aina tiennyt mitä haluaa. Jo ysiluokalla hänellä oli selvät sävelet, mihin hän lukion jälkeen hakee. Vaikka uranvalinta oli selvä, eli kemiaa lukemaan, kävi hän lukioaikana ahkerasti opiskelijainfoissa.
− Oli mukava kuulla yliopisto-opiskelusta opiskelijan kertomana. Kemian opettajani kannusti minua opinnoissani, ja niinpä päädyin viime syksynä tänne opiskelemaan kemiantekniikkaa.
Emilia ei ollut aiemmin edes käynyt Lappeenrannassa eikä hän tuntenut kaupungista yhtään ihmistä. Muutto kotikaupungista Hämeenlinnasta sujui kuitenkin mutkattomasti.
− Vanhemmat opiskelijat ovat auttaneet meitä fukseja, opinnot ovat edenneet ihan suunnitelmien mukaan ja olen saanut paljon kavereita. Viihdyn yliopistolla ja Lappeenranta on mukava kaupunki, varsinkin satama on upea paikka.
Emilian elämään mahtuu paljon muutakin kuin opiskelua. Toimintaa riittää ja tekemistä löytyy. Hän toimii kemiantekniikan opiskelijoiden killan Ketekin hallituksessa emäntänä.
− Meillä on oma kiltahuone, joka on kemian opiskelijoiden olohuone. Siellä voi rauhassa tavata muita, hengailla ja keittää kahvia opiskelun lomassa. Killan emäntänä järjestelen saunailtoja ja muita opiskelijoiden tapahtumia.
Kiltatoiminnan lisäksi Emilia harrastaa laulamista ylioppilaskunnan Resonanssi-naiskuorossa. Kuoro harjoittelee lukukausien aikana joka viikko ylioppilastalolla ja esiintyy useita kertoja vuodessa.
− Käyn myös laulamassa seurakunnan kuorossa, kertoo musiikillisesti lahjakas Emilia.
Oma juttu löytyy varmasti
Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa Emilia kertoo, että ulkomaille vaihtoon lähteminen on aivan ehdoton juttu.
− Haluan vuodeksi johonkin englanninkieliseen maahan, esimerkiksi Australiaan. Tosin tässä on vielä aikaa miettiä, koska vaihtoon aion lähteä vasta kolmantena tai neljäntenä opiskeluvuonna.
Pääaineenaan Emilia lukee soveltavaa kemiaa.
− Sivuaineiden valinta tulee vaikuttamaan siihen, mihin työelämä minut aikanaan vie. Kemia on niin laaja-alainen ja mahdollisuuksia on paljon, mutta se oma juttu löytyy aivan varmasti.
Teksti ja kuva: Anna-Liisa Pirhonen