Lappeenrannassa lähes koko ikänsä asunut Tiina Puolakka suunnitteli lukion alkuaikoina muuttavansa ”ehdottomasti” pois kotikaupungistaan valkolakin saatuaan. Viimeisen lukiovuoden aikana tunne kuitenkin laantui ja opinnot LUT:ssa muodostuivat varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, etenkin kun talouteen liittyvät aihepiirit olivat aina kiinnostaneet.
Tänä syksynä tuotantotalouden koulutusohjelmassa aloittanut Tiina on kahden viikon kokemuksella jo onnitellut itseään valinnasta: ”Totuuden nimissä on sanottava että ensisijainen suunnitelmani ei ollut tekniikan opinnot, mutta nyt alkaa jo tuntua siltä että oma ala taisi sittenkin löytyä läheltä. Ensivaikutelma yliopistosta ja omasta koulutusohjelmastani on tosi positiivinen”.
Tiina Puolakka on iloinnut laajentuneesta kaveripiiristä ja uudesta arjesta yliopisto-opiskelijana.
Tiina kertoo, että kaveripiiri laajeni ja oman arjen kuviot muuttuivat yliopisto-opintojen myötä niin paljon, että elämä tuntuu ”uudelta”, vaikka osoite samana säilyikin. ”Yliopisto ja yliopistoyhteisö ovat vähän kuin oma maailmansa, kaupunki kaupungin sisällä”, Tiina sanoo, ja täsmentää tarkoittavansa asiaa positiivisessa mielessä. Omaan kokemukseensa pohjautuen hän sanookin suosittelevansa lappeenrantalaisille tutustumista ensisijaisesti oman yliopistonsa tarjontaan, mikäli tekniikka tai kauppatieteet kiinnostavat.
Muista saman koulutusohjelman fukseista koostuva tutorryhmä on kiitollisena tukeutunut Tiinan paikallistuntemukseen, kun fuksiviikkojen riennoissa uusia tulokkaista on juoksutettu ympäri kaupunkia. ”Yliopiston kampuksella ja eri rakennusvaiheissa olen kyllä vielä yhtä pihalla kuin muutkin missä mikäkin sijaitsee”, nauraa Tiina, joka haasteista huolimatta on toistaiseksi löytänyt oikeisiin luentosaleihin.
Tutorryhmä koostuu ympäri Suomea tulevista opiskelijoista, ja Tiinan arvion mukaan kaikki vaikuttavat kotiutuneet hyvin Saimaan rannalle. ”Ainakaan vielä en ole joutunut selittelemään mitään paikallisen väen luonteen ominaispiirteitä. Ehkä se on edessä sitten kun tutustutaan vielä paremmin”, ennakoi Tiina pilke silmäkulmassaan.
Teksti: Jutta Luostarinen
Kuva: Timo Mikkola