Seuraavia suosituksia sovellettaessa voidaan ottaa huomioon eri tieteenalojen erot julkaisukäytännöissä.
- Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa edustamastaan aiheesta. Se ei voi olla pelkästään kirjallisuuskatsaus eikä siinä tule laajasti toistaa muiden aikaisemmin julkaisemaa aineistoa.
- Tekijän tulee erikseen selkeästi tuoda väitöskirjan alussa esiin oma osuutensa väitöstutkimuksessa.
- Väitöskirja voi olla joko yksittäinen tutkimus (monografia) tai samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevistä referoiduista tiedejulkaisuista koostuva ns. nippuväitöskirja tai ns. esseekokoelma. Monografiaväitöskirjan pituus ei tulisi ilman erityistä syytä olla yli 300 sivua. Nippuväitöskirjan julkaisumäärä riippuu sisällöstä ja tekijän omasta osuudesta niissä. Tyypillisesti nippuväitöskirjassa on 4-7 artikkelia, joiden joukossa tulisi olla vähintään yksi referoitu tiedelehtijulkaisu. Nippuväitöskirjan julkaisujen joukossa voi olla konferenssijulkaisuja, mikäli ne ovat käyneet referee-prosessin läpi. Pelkästään parin sivun konferenssitiivistelmiä ei väitöskirjaan tulisi ottaa mukaan. Väitöskirjalautakunnan tehtävänä on kuitenkin arvioida julkaisujen taso, erityisesti monografian, konferenssijulkaisujen ja esseiden osalta.
- Väitöskirja voi sisältää aineistoa tekijän lisensiaatintyöstä. Muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa yliopistossa tarkastettavaksi jätettyä väitöskirjaa ei voi samassa muodossa ottaa tarkastettavaksi LTY:ssä. Poikkeuksen muodostavat ulkomaalaisten yliopistojen kanssa kaksoistutkintosopimuksen puitteissa tehdyt väitöskirjat.
- Mikäli tutkija on suorittanut aiemmin ulkomaisessa yliopistossa tohtorin tutkinnon voi hän väitellä samalla alalla myös LTY:ssä. Väitöskirjan tulee kuitenkin tällöin olla sisällöltään pääosin eri, esimerkiksi viidestä artikkelista yksi voisi olla aikaisemmasta väitöskirjasta.
- Patentit eivät sovi nippuväitöskirjan julkaisuksi koska patenttien kirjoitustapa ei täytä tieteellisen kirjoittamisen kriteereitä. Patentteihin liittyvää aineistoa voidaan ottaa mukaan nippuväitöskirjan yhteenveto-osassa.
- Väitöskirja tulee pääsääntöisesti kirjoittaa englanniksi. Poikkeuksen muodostavat sellaiset väitöskirjat, joissa aiheen tai käsittelyn kannalta on tarkoituksenmukaista käyttää suomen kieltä.
- Väitöskirjalautakunnalle jätetyn väitöskirjan käsikirjoituksen tulee olla oikoluettu ja tekstin tulee olla alustavasti taitettu niin, että kuviot ja taulukot on sijoitettu omille paikoilleen. Väitöskirjassa ei tule olla mainoksia (niitä voi esim. nippuväitöskirjassa tahattomasti tulla mukaan julkaisujen mukana).