Olen Antti Karhu, 22-vuotias kemiantekniikan opiskelija. Syntyjään olen Mikkelistä mutta valtaosan elämästäni olen viettänyt Järvenpäässä. Lukion viimeisenä vuonna arvoin jonkin verran opiskelupaikkavaihtoehtoja; pääasiassa ehdolla olivat farmasia Helsinkiin, puunjalostus Otaniemeen ja kemiantekniikka Lappeenrantaan. Farmasian hylkäsin ja sijoitin kavereiden ja tyttöystävän painostuksesta lähempänä sijaitsevan TKKn ykkösvaihtoehdoksi ja isoveljen suositteleman LUTn toiseksi. Onneksi paperivalinnan pisteet eivät ihan riittäneet Otaniemen paikkaan, joten pääsin juuri sinne minne oikeasti halusinkin. Lukion päättötodistuksen ja YO-kokeen pisteet siis riittävät varmistamaan opiskelupaikan, joten pääsykokeissa ei tarvinnut käydä penkkiä kuluttamassa.
Kuten varmaan suurin osa miespuoleisista henkilöistä, kävin intin lukion ja yliopisto-opiskelujen välissä. Siispä olin Lappeenrantaan fuksina saapuessani saavuttanut 20 ikävuoden rajapyykin. Ennen fuksiviikkoja jänskätti jonkun verran, koska en valmiiksi tuntenut täältä ketään. Onneksi olen kuitenkin sen verran sosiaalinen, että uskoin saavani muutamaan ihmiseen tutustuttua. Paikkana Lappeenranta oli ennestään tuttu isän suvun kautta, mutta Skinnarilan alueelle olin käynyt ehkä kaksi kertaa aiemmin.
Fuksiviikot alkoivat hyvin ja jo ensimmäisenä iltana onnistuin muistaakseni saamaan jonkun verran juttua aikaan joidenkin muiden kanssa. Muutama olut saatettiin vaatia rohkaisuksi, mutta lopputulos oli tärkein. Ihan muutaman ensimmäisen viikon aikana onnistuin haalimaan itselleni varsin kohtuullisen määrän kavereita, joten koulujutuista ei tarvinnut yksin stressata. Puolessa välissä ensimmäistä vuotta kämppikseni muutti pois ja mainitsin asiasta yhdelle kaverille, joka sitten muutti tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.
Samaisen kaveriporukan kanssa tulikin sitten aktiivisesti kierrettyä erinäköisiä tapahtumia ja sitä kautta minut huomattiinkin aktiiviseksi fuksiksi ja päätin lähteä kiltahommiin mukaan. Hain killan isännäksi mutta se homma menikin kaverille ja minusta tuli killan varaemäntä. (Se oli hieno idea joskus pikkutunneilla, mutta kukaan ei ehtinyt kertoa puheenjohtajalle, että se oli vitsi ennenkuin nuija osui pöytään.) Sittemmin Kemiantekniikankilta on tarjonnut minulle puheenjohtajan ja ekskursiovastaavan paikan.
Ensimmäisen vuoden jälkeen hain ja pääsin tuutoriksi. Eli siis opastamaan uusia opiskelijoita alun hankaluuksissa. Siinä puuhassa onnistuin laajentamaan kaveripiiriäni mukavasti ja saalistamaan itselleni uuden tyttöystävän, joka nyt puoltatoista vuotta myöhemmin kantaa avovaimon titteliä.
Vapaa-aika kuluu pääasiassa kotona erilaisia sarjoja ja elokuvia katsoen tai muuten paremman puoliskon kanssa hengaillen. Tapahtumissa käynti on vähän vähentynyt ensimmäisen vuoden kaikissa käymisen jälkeen, mutta edelleenkin taaperran tiistaisin saunailtaan ottamaan löylyjä ja heittämään läppää tuttujen ja vähemmään tuttujen kanssa. Saunaoluita unohtamatta. Koska harrastuksia ei kiltatoimintaa lukuunottamatta oikeastaan ole, enkä ole oikeita töitä tässä ohella tehnyt, niin koulu on sujunut aikas hyvin. Ensimmäisenä vuonna hoidin matematiikan opiskelut sen verran kunnialla läpi, että pääsin toisena vuonna pitämään laskuharjoituksia. Niistä saa varsin mukavasti käyttövaroja opintotuen rinnalle.
Tähän mennessä olen oppinut kamalan määrän asioita kemiasta, kemiantekniikasta ja vihdoin tänä vuonna puunjalostuksesta eli siis paperin valmistuksesta. Opiskelu on ollut vaihtelevan mielenkiintoista. Teoria- ja perusluennot eivät kamalasti kiinnosta, mutta kun tietää että niiden jälkeen pääsee kiinnostavampiin asioihin käsiksi, niin kyllä nekin jaksaa käydä. Laboratorioissa aineiden kanssa läträäminen on tietysti aivan huippua ja niitä päiviä aina odottaakin. Lisäksi nyt kun ollaan päästy oikeasti kiinni pääaineopintoihin, niin motivaatio on vaan ennestään kasvanut.
Opinnot ovat tällä hetkellä (kolmannen vuoden talvi) siinä vaiheessa, että kandityötä pitäisi ruveta katselemaan, mutta en ole vielä siitä turhaa stressiä ottanut. Eiköhän se mene samalla painolla kun muutkin opinnot tähän mennessä.
Oman alan kesätöissä en ole vielä ehtinyt olla pääasiassa laiskan hakemisen vuoksi. Kesät ovat siis sujuneet erilaisia hanttihommia tehdessä. Tosin saa niistäkin rahaa, joten en ole suuremmin valitellut kohtaloani. Pitää sitä välillä lomaakin pitää. Vakaana tarkoituksena on alan tilasta huolimatta päästä paperi- tai sellutehtaaseen kesäksi töihin ja opiskelujen jälkeen työllistyä oman alan töihin täällä Suomessa. Vaikka nyt toki vähän kehnolta näytääkin, niin paperia kuitenkin kulutetaan koko ajan enemmän ja enemmän.
Mielestäni Lappeenranta on vallan loistava paikka elää ja opiskella ja tänne kannattaa ehdottomasti hakea. Jotain saattaa houkutella kunnollinen talvi, jotain toista taas matalammat pääsyrajat kuin muualla. Mutta tänne hakevia voin onnitella erinomaisesta valinnasta ja kehottaa saapumaan paikalle avoimin mielin ja valmiina tutustumaan uusiin loistaviin ihmisiin.