Lukion päättyessä minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä mitä haluaisin opiskella. Laitoin kuitenkin hakupaperit Lappeenrannan Teknilliseen yliopistoon, lähinnä sen takia, että se oli lähin yliopisto ja siellä oli mahdollisuus opiskella kemiaa, mikä kiinnosti minua. Sain opiskelupaikan pääsykokeiden kautta ja ajattelin, että mietin muita vaihtoehtoja armeijan aikana. Parempia vaihtoehtoja ei kuitenkaan tullut vastaan, joten päätin lähteä opiskelemaan Lappeenrantaan, jossa aloitin opinnot vuonna 2002. Lappeenranta sinällään ei ollut minulle uusi kokemus, mutta yliopisto oli. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen olinkin hiukan epävarma onko yliopisto minua varten. Toisena opiskeluvuotena huomasin, kun itse kemiantekniikan opetus alkoi kunnolla, että opiskelukin tuntuu ihan mukavalta. Olinkin siis lyönyt ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mukava kaupunki sekä opiskelupaikka.
Opiskelu rullasikin oikein mukavasti, mutta neljäntenä opiskeluvuotena rupesi tuntumaan siltä, että pieni vaihtelu tekisi hyvää. Yhtenä talvisena aamuna tein päätöksen, että vietän seuraavan syksyn jossain lämpöisemmässä maassa. Portugali vaikutti mielenkiintoiselta ja päätin lähteä sinne vaihtoon. Kokemukset vaihto-oppilaana olemisesta olivat aivan mahtavia ja omakin yliopisto tuntui sen jälkeen taas mukavalta. Nyt kun opinnot ovat loppuvaiheessa, tuntuu kuin koko opiskeluaika olisi mennyt kuin iltamissa. No onhan niissäkin tullut viihdyttyä, mutta ei nyt sentään koko opiskeluaikaa, eli syynä taitaa enemmin olla mukava ympäristö ja mielenkiintoiset opinnot.
Yhteenvetona voin sanoa, että Lappeenranta on mukava kaupunki, ja yliopisto tarjoaa monia mahdollisuuksia, joihin varmasti kannattaa tarttua.