Ylioppilaslakkia päähän painaessani oli pääsykirjat jo luettu ja pääsykokeita odoteltiin innolla. Biokemia ja tekniikan yhteishaku odottivat kesän mittaan. Kokeet tulivat ja menivät tulokset myös kolahtivat pienen päästä postilaatikosta. Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon olivat pisteet riittäneet. Silloin ajattelin, että vielä uudelleen haen muuallekin kunhan armeijasta pääsen. Puoli vuotta työskenneltyäni ja armeijassa vuoden oltuani alkoi lappeen Ranta tuntua oikein hyvältä paikalta eikä pääsykoekirjojen uudestaan avaaminen oikein innostanut. Kotiutumisen jälkeen taas puoli vuotta tienaamaan opiskeluvaroja ja sitten muutto Skinnarilaan.
pHuksivuosi lähtikin hienosti liikkeelle jo ensimmäisinä viikkoina kun kovalla syötöllä tuli tärkeää infoa niin opinnoista kuin opiskelijaelämästä. Tuolloin oli vielä hieman epävarmaa olinko täysin oikeassa paikassa, tämä kuitenkin muuttui vuoden aikana ja jo ennen kevät lukukauden alkua olin varma että LUT on minulle oikea opiskelupaikka. Uusia ystäviä ei aivan heti löytynyt oman pHuksiryhmän ulkopuolelta, mutta monet tapahtumat ja erityisesti tiistain saunaillat olivat helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin koulunkäytävien ulkopuolella.
Kiltatoimintaan ajautuminen oli osittain sattumaa ja osittain omaa aktiivisuuttani. Isännän hommissa kiinnyin yhä enemmän opiskelijayhteisöön ja tutustuin ihmisiin oman tieteenalani ulkopuoleltakin. Tapahtumien järjestäminen on toki rankkaa ajoittain, mutta hyvin palkitsevaa. Killan hommat jatkuivat 2. vuoden alussakin ja mielelläni pyörin näissä hommissa vastakin. Toisena vuotena tarjoutui myös mahdollisuus osallistua tuutoritoimintaan ja osallistuinkin siihen mielelläni.
Opiskelun vaikeustaso ei oikeastaan päässyt yllättämään: kursseista pääsi läpi jos valmistautui tentteihin kunnolla, eikä vaatimustaso ollut mahdottoman paljon lukiota vaativampaa. Ensimmäisen vuoden kurssit tuntuivat vähän tylsiltä, mutta onneksi toinen vuosi alkaa jo vähän mielenkiintoisemmilla kursseilla kuin matematiikka. Oman pää- ja sivuaineen selkiytyminen tuli vasta melko myöhään ja vasta aivan viime tipassa päätin valita prosessitekniikan pääaineeksi ja sivuaineeksi energiatekniikan, koska halusin monipuolistaa opintojani. Mielestäni mahdollisuus valita muilta osastoilta sivuaine on todella loistava tilaisuus tehdä tutkinnosta omannäköinen.
Opiskelua ja vastuuhommia siis on kertynyt ihan mukavasti ja kalenterikin on saanut täytettä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi lukioaikoina. Siltikin vapaa-ajalle on riittänyt tilaa. Usein, varsinkin kiltahommissa, on työn ja huvin kuitenkin pystynyt melko mutkitta yhdistämään. Uuden harrastuksen löysin myös muuttaessani lappeen Rantaan judosta, joka mielestäni yksilölajina sopii paremmin opiskelijalle kuin edellinen harrastukseni koripallo. Akateeminen kyykkä osoittautui myös loistavaksi harrastukseksi ja odotankin tulevaa kautta innolla. Kokonaisuudessaan opiskelu Skinnarilassa tuntuu aivan ’omalta jutulta’ ja vaikkei minulla muualla opiskelusta olekaan kokemusta, niin päivääkään en ole katunut, että tänne lähdin.