Laseravusteinen materiaalia lisäävä valmistusprosessi alkaa 3D CAD mallin tekemisestä valmistettavasta kappaleesta. Tämän jälkeen malli jaetaan tasoihin viipalemaisesti horisontaalisuunnassa. Valmistus itsessään voidaan jakaa kahteen vaiheeseen: 1) jauheen levitykseen ja 2) halutun muodon aikaansaamiseksi kiinteyttämällä (sintraamalla) jauhe kerroksittain skannaavan lasersäteen avulla. Alentamalla sintrattua kerrosta ja päällystämällä kiinteytetty ensimmäinen kerros uudella jauhekerroksella ja sintraamalla tämä haluttuun muotoon lasersäteen avulla, saadaan aikaiseksi kaksi toisiinsa kiinnittynyttä kerrosta. Kun tämä toistetaan useita kertoja saadaan aikaiseksi 3D konstruktio.
Laseravusteisen lisäävän tuotannon etuja ovat mm. sintrattavien materiaalien laaja kirjo (metalleista keraameihin), tukirakenteita ei tarvita 3D konstruktioissa, korkea automaatioaste, mahdollisuus tehdä monimutkaisia muotoja ja samalla tekniikalla prototyyppejä sekä tuotantoa. Haittapuolia tekniikassa on mm. työstetyn kappaleen suuri pinnankarheus sekä työkappaleen kutistuminen, joka voi johtaa jännityksiin sekä halkeamiin. Kappaleen työstötarkkuus riippuu jauheen partikkelikoosta.
Yleisimmät laseravusteiseen lisäävään tuotantoon käytetyt lasertyypit ovat kuitulaser ja hiilidioksidilaser (CO2-laser). Tehoalue kyseessä olevissa laitteissa on 30 W-400 W. CO2-laserlaitteen tuottamalla säteellä (aallonpituus 10.6 µm) on hyvä absorptio polymeereihin ja kuitulaserlaitteen tuottamalla säteellä (aallonpituus 1.07 µm) metalleihin ja keraameihin.
Lasersintraus