Vesijalanjälki 

Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon vettä käytetään erilaisten hyödykkeiden valmistamiseen. Samalla tavalla voidaan määrittää eri valtioiden vedenkäyttö asukasta kohti. Suomalaisen keskimääräinen vesijalanjälki on 1727 m3 vettä/vuosi.

Yksi vesijalanjälkikeskustelun aloittajista on hollantilainen professori Arjen Hoekstra, joka on tutkinut asiaa laajasti. Alkuvaiheen tutkimustulokset ovat painottuneet maataloustuotteisiin, joiden valmistukseen sitoutunutta vesimäärää on laskettu elinkaariyhtälöillä. Laskentamallissa huomioidaan myös luonnon sade tai keinokastelu, joka tarvitaan normaaliin satoon eri lajikkeilla sekä tuotteiden teollisessa jatkojalostuksessa valmistukseen tarvittava vesimäärä.

Tulokset ovat hämmästyttäviä. Hoekstran mukaan esimerkiksi maitolasillisen tuottamiseen menee 200 litraa vettä, kahvikupilliseen 140 litraa vettä, viinilasilliseen 120 litraa ja lasilliseen omenamehua 190 litraa. Nahkaisen kenkäparin valmistamiseen kuluu 8000 litraa vettä, 150 gramman hampurilaiseen 2400 ja puuvillaisen T-paidan valmistamiseen 2000 litraa vettä.

Miksi vesi ja vedenkäyttö ovat tärkeitä?

Maapallon pinta-alasta suurin osa on vettä. Suolaisesta vedestä ei olekaan puutetta, mutta makean veden varannot ovat varsin rajalliset ja maantieteellisesti tarkasteltuna epätasaisesti jakautuneet. Suomen näkökulmasta puutetta ei huomaa, koska meillä vesi on edullista ja sitä näyttäisi olevan saatavilla myös tulevaisuudessa. Globaalisti on arvioitu, että jo vuonna 2020 lähes kaksi miljardia ihmistä elää alueilla, joissa puhtaasta makeasta vedestä on puutetta.

Mitä asialle voidaan tehdä? Veden käyttöä voidaan tehostaa niin maataloudessa kuin teollisuudessakin. Teknologian avulla merivedestä voidaan poistaa suola esimerkiksi kalvosuodatuksella tai haihduttamalla. Reilu kolmannes Pariisin asukkaiden käyttämästä vedestä on valmistettu kalvosuodatuksella ja menetelmää hyödynnetään yleisesti myös monilla suomalaisillekin tutuissa etelän lomakohteissa, etenkin saarilla. Meriveden suolanpoistoprosessin käyttökustannukset kalvosuodatuksella ovat enää noin 0,4 euroa kuutiota kohden.

Erikoisosaamista vedenkäsittelymenetelmissä

Lappeenrannan teknillisen yliopiston Erotustekniikan keskus on tutkinut ja kehittänyt erilaisia erotusmenetelmiä, kuten esimerkiksi suodatusta, membraanisuodatusta, kiteytystä ja uuttoa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana on hankittu syvällinen erikoisosaaminen erilaisista vedenkäsittelymenetelmistä, joita voidaan käyttää sekä raakaveden, likavesien että erilaisten prosessien sisäisten vesikiertojen puhdistamiseen.

Prosessiteollisuuden vedenkäyttö on monilla toimialoilla vähentynyt radikaalisti viime vuosikymmenten aikana Suomessa. Hyvänä esimerkkinä on paperiteollisuus, jonka vedenkulutus on pienentynyt tuotetonnia kohden murto-osaan 1960-luvun tasosta.

Sama potentiaali on löydettävissä myös monista muista teollisuuden raskaista prosesseista. Suomalaisella osaamisella on erinomaiset vientimahdollisuudet rakentamalla vettä säästävät ominaisuudet osaksi prosessilaitetta tai kokonaista prosessia esimerkiksi kemiallisessa metsäteollisuudessa, metallurgisessa teollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, kemian- ja lääketeollisuudessa.

Kaikki edellä mainittujen teollisuudenalojen prosessit sisältävät runsaasti erotustekniikkaa, joiden syvällinen, ilmiöpohjainen osaaminen mahdollistaa vedensäästöpotentiaalin kaupallisen hyödyntämisen.

Teollisuuden vedenkäytön optimoinnilla on monilla vesiköyhillä alueilla mahdollista jakaa käytettävissä olevia niukkoja vesivaroja moniin kohteisiin, kuten maatalouteen ja käyttöveteen, nykyistä paremmin ja samalla lisätä elintasoa ja elämän laatua.

Suomalaista osaamista vesimarkkinoille

Suomessa on reagoitu vedenkäyttöön liittyvään trendiin. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin johdolla ja rahoituksella on toteutettu Vesi-ohjelmaa, jossa alan suomalainen tutkimus ja teollisuus ovat yhdessä kehittäneet osaamista ja menetelmiä. Suomeen on perustettu FWF (Finnish Water Forum) -yhteisö kokoamaan ja kehittämään osaamista.

Kemira Oyj, joka on maailman johtavia vesikemikaalien valmistajia, käyttää vesijalanjälkeä omassa viestinnässään ja juuri tiivistänyt tutkimusyhteistyötä VTT:n kanssa. Suomalaisen osaamisen pohjalta voidaan jalostaa monenlaisia vientituotteita kansainvälisille, kasvaville vesimarkkinoille.

Voimme spekuloida sillä, kuka omistaa viimeisen tynnyrillisen öljyä ja onko sen saamiseksi tarvinnut käydä sotia. Elämän edellytysten kannalta paljon oleellisempaa ovat maailman viimeiset puhtaat makean veden varannot. Mikäli niiden arvo ja sen demokraattinen jakaminen ymmärretään ajoissa, niin myös maailman poliittinen kehitys säilyy stabiilimpana.

TkT Vesa Karvonen
Lappeenrannan teknillisen yliopiston Erotustekniikan keskuksen johtaja