Asiantuntijuus

Moodin 1 innovaatiotoiminnassa keskeisin tarvittava osaaminen on yleensä tieteellistä asiantuntijuutta, substanssin perusteellista osaamista. Sen sijaan moodissa 2 substanssiasiantuntijuuden lisäksi tarvitaan kykyä hahmottaa mahdollisia maailmoja, kykyä brokerointiin sekä kykyä dialogiseen vuorovaikutukseen (Kallio ym. 2010).

Moodien 2a ja 2b käytäntölähtöisessä innovaatiotoiminnassa brokerointi-osaamisella on erittäin ratkaiseva merkitys. Brokerointi-osaamisella tarkoitetaan taitoa luoda älyllisen ristipölytyksen maailmoja, joissa kohtaavat käytäntö ja tiede, taito ja kokemus hyvin erilaisten toimijoiden vuorovaikutuksessa. Brokerin toimenkuva on kuvattu taulukossa 3. Tiedon brokerina voi toimia jokin organisaatio, yritys tai jopa yksittäinen henkilö organisaatiossa (Uotila 2008).

Brokerin rooli on haasteellinen siihen kohdistuvien erilaisten odotusten vuoksi. Tiedon brokerilla on ensinnäkin oltava riittävä ymmärrys tiedon tuottajien prosessiin tuomasta tiedosta. Toisaalta tiedon brokerin on ymmärrettävä syvällisesti yritysten tietotarpeita ja yritysten tuotannollisen toiminnan tarpeita. Tiedon brokerilla on samalla oltava sosiaalisia valmiuksia, joiden avulla hän kykenee tukemaan rakentavan dialogin syntymistä tiedon tuottajien ja sen hyödyntäjien välille.

Tiedon brokerien on myös kyettävä edistämään parhaiden käytäntöjen siirtämistä toimijoiden välillä, muodostamaan analogioita näennäisesti hyvinkin erilaisten asioiden ja toimijaryhmien välille sekä rakentamaan synteesiä toimijoiden usein hyvin erilaisista tietotarpeista (Burt 2004).

Brokeroinnin lisäksi moodissa 2b korostuu reflektio. Reflektio tarkoittaa kykyä tunnistaa ja kyseenalaistaa itsestään selvät uskomukset, vallitsevat käytännöt ja rakenteet. Lisäksi siihen kuuluu kyky tiedostaa ja muuttaa käyttäytymistä ja luoda vaihtoehtoisia tulkintoja ja lähestymistapoja (Pässilä, Oikarinen & Vince 2012). Yksi keskeinen haaste käytäntölähtöiselle innovaatiotoiminnalle on se, kuinka organisaatiot voivat luoda innovaatioita keskellä operatiivista toimintaa.

Tähän tarvitaan reflektointikykyä, jotta totutut itsestään selviksi juurtuneet käyttäytymismallit voidaan tehdä näkyviksi, ja siten keskusteltaviksi eri rooleista (työntekijänä, johtajana, asiakkaana) katsoen. Käytäntölähtöisen innovoinnin kontekstissa kriittistä on siirtymä henkilökohtaisesta kollektiiviseen reflektointiin. Reflektointi ymmärretään prosessina, jossa nykyisten oletusten haastamisen ja yhdessä tutkiskelun kautta avataan mahdollisuus niiden muuttamiseen. (Pässilä, Oikarinen & Vince 2012)

Miten Moodin 2a mukaista innovaatiotoimintaa voisi näistä teorianäkökulmista katsoen tukea?