Innovaatioiden polttoaine

Innovaatioiden syntyminen osaamisalojen rajapinnoilla edellyttää "sopivaa" tiedon ja toimijoiden välistä etäisyyttä tai läheisyyttä. Tiedelähtöisen moodin 1 innovaatiotoiminnan perusta on läheisyys eli keskittyminen yhteen tieteenalaan. Tällöin homogeenisen tiedontuotannon avulla halutaan kehittyä kapealla kärkialueella huipulle.

Sen sijaan käytäntölähtöisessä innovaatiotoiminnassa toimijoiden etäisyys ja erilaisuus on innovaatiotoiminnan polttoaine. Samankaltaisuuden ja erilaisuuden välille muodostuu jännite, jolloin sekä liiallinen että liian vähäinen samankaltaisuus tai erilaisuus on ongelmallista.

Toimijoilla on usein taipumus verkostoitua samankaltaisten toimijoiden kanssa. Raja-aidoista eri ryhmien ja niiden käytäntöjen välillä syntyy sosiaaliseen verkostoon rakenteellisia aukkoja, joiden vaikutuksesta aukon eri puolien toimijat eivät tunnista tai eivät ole tietoisia niistä eduista, joita mahdollinen yhteistyö voisi tuottaa. Nämä rakenteelliset aukot ovat innovaatioiden kannalta merkittäviä (Burt 2004).

Moodin 2 innovaatiotoiminnan tarkoitus on juuri yhdistää erilaisia toimijoita keskenään, ja näin mahdollistaa uusien innovatiivisten ratkaisujen syntyminen. Toimija, joka pystyy rakentamaan siltoja rakenteellisten aukkojen yli, todennäköisemmin löytää myös innovaatioiden siemeniä.
Seuraavassa taulukossa 2 on kuvattu erilaisia arvoverkoston toimijoiden välisiä etäisyyksiä ja niiden potentiaalia sekä haasteita innovaatiotoimintaan.

Etäisyyksien hyödyntäminen on käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan ratkaiseva polttoaine.  Haasteena onkin löytää kulloinkin soveltuvimmat toimintatavat. Otollisimpana nähdään tilanne, missä toimijoiden välillä on jotain yhteistä, jonka varaan yhteistoimintaa rakennetaan, mutta kuitenkin riittävästi etäisyyttä avaamaan erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia.