Toimintalogiikat

Moodin 1 toimintalogiikalle ominainen tapa hahmottaa alueellista innovaatiopolitiikkaa ovat klusterit. Klusterilla tarkoitetaan samalle maantieteelliselle alueelle keskittyneitä samalla toimialalla toimivia yrityksiä.

Niiden keskeisenä etuna on se, että klusterin jäsenet voivat toimia ikään kuin niillä itsellään olisi suuremman mittakaavan edut ja ikään kuin ne olisivat liittoutuneet klusterin muiden jäsenten kanssa, kuitenkin menettämättä joustavuuttaan (Porter 1998). Tämä ei kuitenkaan takaa alueen kilpailukyvyn kasvua (Boschma 2005).

Klustereille vaihtoehtoinen tapa hahmottaa alueellista innovaatiopolitiikkaa ovat ns. innovaatioalustat. Innovaatioalustoille tunnusomaisia piirteitä ovat yhteenkietoutunut moninaisuus, alueellinen resurssipohja ja tulevaisuussuuntautuneisuus. Niiden kilpailuetu perustuu kykyyn tunnistaa tulevia liiketoimintamahdollisuuksia (Harmaakorpi & Melkas 2012).

Moodin 2a innovaatiotoiminnan edistämiseksi keskeistä on luoda erilaisuuksien yhdistämiseen perustuvia innovaatiotoiminnan alustoja. Nämä mahdollistavat erilaisten toimijoiden kietoutumisen yhteen niin, että kokonaisuudesta voi rakentua enemmän kuin osiensa summa. Innovaatio ei siis rakennu yksittäisen komponentin erinomaisuuden tai ainutlaatuisuuden varaan, vaan muodostuvien yhdistelmien ainutlaatuisuudelle.

Toimintalogiikan perustana on moniäänisen dialogin syntyminenDialogisuuden lisääntymisen ehtona on toisten kuunteleminen sekä taustalla olevien käsitteiden ja toimintojen ymmärtäminen sekä uudenlainen yhdistely.

Ihanteellisimmillaan eri toimijat järjestelevät yhdessä innovoinnin kohteena olevaa ilmiötä uudeksi. Tiedonrakentuminen on vuorovaikutusprosessi, missä tavoitellaan jotakin tulevaa ja vielä keksimättä olevaa. Tiedonrakennusprosessia ohjaa avoimuus, keskeneräisyyden sieto ja erilaisten näkökulmien yhdessä tarkastelu.  

Tällainen tiedonmuodostus eriävien katsantokantojen edustajien kanssa voi olla jännitteiden sävyttämä prosessi. Keskeistä on, että toimijat heräävät huomaamaan, että kunkin oma näkökulma ja tietopohja muodostavat kokonaisuudesta vain yhden, ehkä jopa värittyneen ja vääristyneen osan. Vasta tämän tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen vuorovaikutteinen uuden tiedon luominen on mahdollista. (Van de Ven & Johnson 2006)

Yhtenä käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan esteenä voidaankin tunnistaa organisaatioiden siiloutuminen. Siiloja muodostuu sekä organisaatioiden välille että niiden sisälle mm. eri toimintojen, hierarkiatasojen tai ammattiryhmien välille. Keskeistä käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan edistämiseksi onkin yhteistyön ja vuorovaikutuksen rakentaminen siilojen välille, mikä kuuluu Moodin 2b toimintalogiikoihin.

Siilojen yhdistämisessä oleellisena elementtinä on tulkinnallinen tulevaisuuteen orientoituva ajattelu; miten asiat voisivat olla sekä konkreettisten käytäntöjen rakentaminen sujuttamaan yhteistä tiedonkulkua, viestintää, ideointia, ongelman ratkaisua ja vastavuoroisuutta.