Ex-olympiauimarin väitöstutkimus: kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä kaivataan aitoa asiakasymmärrystä: ”Vähän liikkuvaa ei tavoiteta jumppatunnilta”

Kunnallisten liikuntapalveluiden käyttäjäkohtaisessa kehittämisessä on parantamisen varaa, toteaa Paula Harmokivi-Saloranta. Ensin on pohdittava, millaisia kuntalaisia halutaan mukaan kehittämisprosessiin ja miten heidät tavoitetaan.

Kuinka kunnallisten liikuntapalveluiden käyttäjät sekä potentiaaliset käyttäjät saataisiin mukaan palveluiden suunnitteluun? Tätä tarkasteli liikuntatieteiden maisteri Paula Harmokivi-Saloranta LUT-yliopistolle tekemässä väitöstutkimuksessaan. Kunnat haluavat mukaan erityisesti niitä, jotka eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi.

"Julkisten liikuntapalveluiden kehittäminen nousee tarpeesta edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Niitä edistämällä vaikutetaan myönteisesti kansantalouteen", Harmokivi-Saloranta alustaa.

Käyttäjiä osallistavat suunnittelumenetelmät nostavat esiin kuntalaisten omat palvelutarpeet ja -toiveet. Tarpeisiin vastaamalla kunnat voivat onnistua kuntalaisten liikunnan lisäämisessä.

Harmokivi-Saloranta kertoo, että ihmiset saadaan mukaan palveluiden suunnitteluun kohtaamalla heidät heidän arjessaan.

"Liikuntapalveluiden marginaalikäyttäjää eli henkilöä, joka ei edes suunnittele liikunnan aloittamista voi olla mahdotonta kohdata kunnan kuulemistilaisuudessa tai jumppatunnin jälkeen. Väitöstyöni aineistonkeruussa vähän liikkuvia tavoitettiin heidän omassa arjessaan esimerkiksi työpaikoilla tai asuinalueiden perhekahviloissa".

Onnistunut innovaatio edellyttää käyttäjäymmärrystä

Kuntalaiset voidaan jakaa liikuntapalveluiden käyttäjinä säännöllisesti liikkuviin, satunnaisesti liikkuviin sekä niihin, jotka eivät vielä liiku tai edes harkitse liikunnan aloittamista. Nämä erilaiset käyttäjät olisi tunnistettava ja huomioitava käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa sekä liikuntapalveluiden uudistamisessa ja kehittämisessä.

Harmokivi-Salorannan mukaan liikuntapalveluiden kohderyhmäkohtaisessa suunnittelussa kunnilla on vielä tekemistä. Vähemmän liikkuvalle esimerkiksi ohjattu metsäkävely tai kokoontuminen kylätalon perhekerhoon voi olla ensimmäinen aidosti houkuttava askel aktiivisempaan elämään.

"On loistaviakin esimerkkejä olemassa. Esimerkiksi Heinola ja Asikkala ovat onnistuneet edistämään eri keinoin tavallisen kuntalaisen liikkumista. Nämä kunnat ovat sitoutuneet poliittisia päättäjiä myöten aktiivisuuden lisäämiseen ja kunnissa halutaan panostaa ennaltaehkäisevään työhön", Harmokivi-Saloranta kertoo.

Kohderyhmälle sopivan palvelun aikaansaaminen edellyttää kunnan liikuntatoimelta syvällistä käyttäjäymmärrystä. Se saavutetaan kohtaamisella, vuorovaikutuksella ja analysoimalla kerättyä tietoa.

"Esimerkiksi poikien toive joukkuepeleistä ei tarkoita suoraan, että heillä olisi intoa osallistua koulun järjestämään höntsäjoukkueeseen. Aineistossani nuorukaiset toivoivat voivansa itse valita pelikaverinsa, ja yksin lähtemisen kynnys uuteen tilanteeseen on korkea", Harmokivi-Saloranta sanoo.

Hänen mukaan ajattelu on käännettävä siihen, mitä uusia palveluita, yhteistyökumppaneita ja alustoja kunnat voisivat tarjota nuorille.

Liian paljon epäaktiivisia

Paula Harmokivi-Saloranta toteaa, että kunnilla on valtavat mahdollisuudet ihmisten aktiivisuuden lisäämisessä. Arjen esimerkeistä käyvät pyöräteiden ja leikkipuistojen pitäminen kunnossa.

Päijät-Hämeen ensimmäistä terveysliikuntastrategiaakin vuonna 2008 luonut Harmokivi-Saloranta soisi, että kuntien palveluita suunniteltaisiin innovaationäkökulmasta kokonaisuutena, joka leikkaa läpi ihmisen elinkaaren.

"Ihanteessani eri toimialat edistäisivät yhdessä kuntalaisen liikunnallista elämää aina varhaiskasvatuksesta ikääntyneiden palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli olisi ihmisiä kohdatessa ohjata heitä liikkumisen pariin. Infrapalvelut edistäisivät rakennetun ympäristön aktivoivia mahdollisuuksia". 

Käyttäjälähtöisten palveluinnovaatioprosessien hyödyntäminen edellyttäisi kunnilta uusia, rohkeita työskentelyn tapoja ja palveluiden laajempaa tarkastelua. Harmokivi-Saloranta sanoo, että työ kannattaa, sillä on olemassa liian suuri joukko heitä, joiden arjen aktiivisuus voisi lisääntyä. Julkisen sektorin on tarjottava vaihtoehtoja heillekin.

Nykyisin Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa terveysliikunnan lehtorina työskentelevä Harmokivi-Saloranta löysi aikanaan oman vaihtoehtonsa altaasta. Entinen olympiatason uimari ja vapaauinnin Suomen mestari haluaa painottaa, että pienikin liikkuminen on hyvästä.

"On yhtä arvokasta lähteä ryhmäliikuntatunnille kuin käydä hetki ulkona kävelemässä kesken työpäivän. Aktiivisuus tuo useille hyvinvointia ja jaksamista", Harmokivi-Saloranta kannustaa.

Lisätietoja:

Paula Harmokivi-Saloranta

paula.harmokivi-saloranta@haaga-helia.fi

 

Lahtelaisen liikuntatieteiden maisterin Paula Harmokivi-Salorannan väitöskirja: Käyttäjät liikuntapalvelujen kehittäjinä -käyttäjälähtöisessä palveluinnovaatioprosessissa käyttäjien tuottama tieto tutkimuksen kohteena (User as the developers of sport services ¬ a study of the knowledge provided by users in a user-driven service innovation) tarkastetaan perjantaina 17.1.2020 klo 12 Lahden urheilukeskuksessa Ravintola Voiton auditoriossa. Väitöskirja kuuluu LUT-yliopiston tuotantotalouden alaan.

Vastaväittelijänä toimii professori Pekka Aula Suomalaisesta Tiedeakatemiasta. Kustoksena toimii professori Vesa Harmaakorpi LUT-yliopistosta. Toisena ohjaajana on toiminut professori Helinä Melkas LUT-yliopistosta.

Harmokivi-Salorannasta tulee väitöksensä myötä sadas Lahdessa valmistunut tohtori. Ennen nykyistä uraansa tutkimus- ja opetustehtävissä Harmokivi-Saloranta on saavuttanut muun muassa useita uinnin Suomen mestaruuksia vapaauinnista ja sekauinnista. Olympialaisissa hän edusti Suomea vuonna 1996 Atlantassa.