LUT-yliopistossa kehitetään analysointimenetelmiä mikromuoveille, joita löytyy jopa Himalajalta

LUT-yliopistossa kehitetään mikromuovien analysointimenetelmiä. Projektitutkija Mirka Viitalan tavoitteena on käsitellä ja karakterisoida muovinäytteitä mahdollisimman tehokkaasti ja luotettavasti myös pienempien partikkelien osalta.


Projektitutkija Mirka Viitala työskentelee mikromuovien parissa LUT-yliopiston erotustekniikan laboratoriossa Mikkelissä. Viitala tutkii muun muassa jätevesien, lietteiden ja ympäristönäytteiden mikromuovipitoisuuksia ja mikromuovien ominaisuuksia sekä sitä, kuinka tehokkaasti jätevedenpuhdistamot poistavat muovipartikkeleita jätevesistä.

Mikkelin jätevedenpuhdistamolta otetuista näytteistä Viitala on tunnistanut eniten polyesterikuituja. Niitä löytyy myös puhdistamolla puhdistettuja jätevesiä vastaanottavasta vesistöstä. Tekstiileistä lähtöisin olevat polyesterikuidut päätyvät jätevesiin esimerkiksi pesukoneiden poistovesien ja huonepölyn kautta.

"Valtaosa muoveista jää puhdistamolietteeseen, sillä yleisimmät aktiivilietelaitokset pystyvät poistamaan jätevedestä jopa 99 prosenttia mikromuoveista", Viitala kertoo.

Osa mikromuoveista päätyy kuitenkin jätevedenpuhdistamoiden vesienpurkupaikan ympärille sedimentteihin eli järven pohjiin ja osa jatkaa ympäristössä eteenpäin.

Mikromuovia on Himalajallakin

Mikromuovit ovat lukuisista muovityypeistä koostuvia, alle 5 millimetrin kokoisia kappaleita. Tarkoituksella pieneksi tehdyt primaariset mikromuovit ovat esimerkiksi kosmetiikan muoveja tai muoviteollisuuden raaka-aineena käytettäviä muovirakeita. Sekundaariset mikromuovit ovat isommista kappeleista hajonneita partikkeleita, kuten vaatteiden kuituja tai autonrengaspölyä.

Ympäristössä muovit murentuvat hitaasti pienemmiksi ja pienemmiksi partikkeleiksi. Viitala tarkastelee LUT-yliopiston Mikkelin laboratoriossa jopa alle 10 mikrometrin kokoisia kappaleita äskettäin hankitulla Raman-mikroskoopilla.

Mikromuovien määrää, kokoa ja muita ominaisuuksia on tutkittava, jotta niiden mahdollisia vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön voidaan arvioida luotettavammin. Mikromuovitutkimuksen ongelmana on näytteiden esikäsittely- ja analysointimenetelmien vaihtelevuus eri laboratorioiden välillä, mikä tekee tulosten vertailusta haastavaa.

Viitala muotoilee, että alan nykytietojen perusteella on liian varhaista sanoa, kuinka paljon muovia ihmisten elimistöön kulkeutuu ja minkälaisia vaikutuksia ne voivat aiheuttaa esimerkiksi ihmisten terveydelle. Elimistöön todennäköisemmin päätyvien nanomuovien tutkimus on vasta alkutekijöissään.

"Muovipartikkelit voivat myös kuljettaa muita haitta-aineita ja vapauttaa esimerkiksi raskasmetalleja elimistöön. Toisaalta muovit voivat myös vähentää muiden haitta-aineiden vaikutuksia sitomalla niitä itseensä. Mikromuovit eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan ne koostuvat hyvin kirjavasta joukosta erilaisia muovityyppejä, jotka käyttäytyvät ympäristössä eri tavoin", tutkija muistuttaa.

Se tiedetään, että mikromuoveja on ympäristön joka kolkassa. Kaikista Mirka Viitalan analysoimista kotimaan ympäristönäytteistä sekä nuoremman tutkijan Tenzin Tseringin Aasiassa keräämistä näytteistä on tunnistettu mikromuoveja.

"Himalajalta alkunsa saavien Brahmaputra- ja Indus-jokien rantasedimenttien näytteistä tunnistettiin mikromuoveja, ja pitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia tarkasteltaessa pienempiä, alle 150 µm kokoisia mikromuoveja. Mikromuoveja löytyi myös jokien yläjuoksuilla alueilta, joissa suora ihmisvaikutus on vähäistä", Viitala kertoo Tseringin tutkimuksesta.

Vastuullinen kuluttaminen on yksi muovin kaitsemiskeino

LUT-yliopistossa jatketaan menetelmäkehitystä, jotta mikromuoveja pystytään tarkastelemaan luotettavammin ja tehokkaammin myös pienempien partikkelien osalta. Tulevaisuutta koskeva oletus on, että mikromuoveja ja muita haitta-aineita tunnistetaan, mutta toisaalta myös saadaan poistettua jätevesistä yhä enemmän.

Mirka Viitala toivoo, että myös yksilöt jatkavat toimiaan ympäristön ja oman terveytensä suojelemiseksi. Roskaamisen sekä tarpeettoman kulutuksen välttäminen ovat helppoja keinoja vähentää muovikuormaa.

"Esimerkiksi tekstiiliteollisuus kuormittaa ympäristöä hyvin monella tavalla. Omalla työpöydälläni näkyvät fleecekankaista ja urheilutekstiileistä irronneet polyesterikuidut ovat vain jäävuoren huippu. Meidän pitäisi valita huolella kulutustuotteemme, arvostaa niihin käytettyjä materiaaleja ja käyttää tavarat loppuun. Vastuullisella kuluttamisella saisimme vähennettyä monia ympäristöongelmia samanaikaisesti", mikromuovitutkija kannustaa.

Kuvissa: Raman-mikroskooppi (ylinnä), glitteriä jätevesinäytteessä. Kuvat: Mirka Viitala.

Lisätiedot:

Mirka Viitala
Projektitutkija
050 434 1057
etunimi.sukunimi@lut.fi

Lue myös: