Nokkeluus ja etsivän taidot ovat tarpeen yliopistosihteerin työssä – Terttu Hynynen pyöritti LUT-kauppakorkeakoulun arkea 20 vuotta

Tuohon aikaan soittajat kysyivät useimmiten osastonjohtajaa, jota nykyään kutsutaan dekaaniksi. Terttu "Tepa" Hynysellä oli pöytäpuhelin, sentään näppäinmalli, josta saattoi tarvittaessa yhdistellä puheluita alanumeroihin. Opiskelijat kyselivät myös tenttituloksia tai opettajien vastaanottoaikoja. Tenttitulokset nimineen ja opiskelijanumeroineen kiikutettiin myös kaikkien nähtäville ilmoitustaululle – siellä helottivat myös hylsyt, jos sellaisen oli sattunut saamaan. Kaikki asiat hoidettiin puhelimitse, kirjeitse tai faksilla. Sähköpostia ei vielä ollut, sähköisistä kalentereista puhumattakaan.

"Tietosuoja ja käytetty teknologia muuttuivat varmaankin eniten niiden 20 vuoden aikana, kun olin LUT-kauppakorkeakoulun toimistosihteerinä. Esimerkiksi nykyisenkaltaista kulunvalvontaa ei ollut, vaan teoriassa kuka tahansa pääsi kulkemaan yliopiston tiloissa, kertoo 2018 eläkkeelle jäänyt Hynynen.

Sittemmin yliopistolla on otettu käyttöön edistyneempi kulunvalvonta, opettajien kiinteistä vastaanottoajoista on luovuttu ja edes opiskelijan nimeä ja opiskelijanumeroa ei saa enää panna vierekkäin näkyviin julkisesti, tenttituloksista puhumattakaan.

Tietotekniikan kehitys kevensi huomattavasti sihteerien työtaakkaa, vaikka kehitys tarkoittikin, että piti opetella koko ajan uusia ohjelmia ja sovelluksia. LUT-yliopiston nimikin ehti vaihtua useamman kerran Hynysen aikana.

"Muutosta oli paljon, joskus muutosvastarintaakin. Mutta kaikki tekivät lopulta parhaansa ja yhteistyö sujui".

Konferenssivieraan puku jäi junaan, sihteeri hätiin

Toimistosihteeri on se henkilö, jolta kysytään apua silloin, kun kukaan muu ei tiedä vastausta eli varsin usein. Sihteeriltä saatetaan pyytää mitä tahansa, vaikka junaan unohtuneen puvun metsästystä, kuten kävi Hynyselle. Hän muistaa erään konferenssin, johon oli tulossa ulkomainen vieras junalla Helsingistä.

"Vieras jäi junasta Lappeenrannassa, juna jatkoi Joensuuhun ja junan mukana vieraan puku. Minua pyydettiin hätiin. VR:n asiakaspalvelussa oli kankeahko vastaanotto ja sieltä sanottiin, että pukua voi kysellä parin päivän kuluttua löytötavaratoimistosta. Lopulta puku saapui jo seuraavalla junalla Joensuusta, mutta oli se monen puhelun takana!"

Hynynen siirtyi LUTiin yksityiseltä puolelta Hartwallilta, missä hän oli ensimmäiset parikymmentä vuotta työelämästään. Hynynen menetti työnsä Hartwallilla 1990-luvun laman myllerryksessä, ja kuuli, että yliopistolla saattaisi olla osa-aikaista toimistosihteerin työtä tarjolla. Sille tielle Hynynen sitten jäi.

"Yliopistomaailma oli hyvin erilainen maailma kuin yksityinen sektori. Mutta LUT-kauppakorkean aika oli mielenkiintoista aikaa. Kaikki esimieheni olivat mukavia, mitään rautakanslereita ei ollut", Hynynen kertoo.

Hynynen kuvailee kauppakorkean ilmapiiriä rennoksi, henkilökunta matkustelikin yhdessä. Porukalla käytiin muun muassa Belgiassa, Latviassa ja Virossa – sekä tietenkin Saksan Bremenissä, jonne LUT-kauppakorkean silloinen dekaani Kalevi Kyläheiko sittemmin muutti pysyvästi.

"Lopulta kiireet lisääntyivät ihmisillä siinä määrin, että yhteinen vapaa-ajan vietto väheni. Henkilökunnan määräkin alkoi kasvaa niin, ettei kaikkia enää edes tuntenut", Hynynen sanoo.

Hynynen muistaa myös henkilökunnan yhteiset joululauluhetket ja joululounaat. Myös fukseille suunnatun Academic Adventures -tapahtuman perustaminen on jäänyt mieleen. Tempaukseen osallistui ja osallistuu edelleen myös kauppakorkean henkilökuntaa, ja Hynynen oli itsekin mukana pari kertaa. Tapahtumassa suoritetaan erilaisia rasteja joukkueissa.

"Alun perin Academic Adventures oli kaksipäiväinen. Meno taisi mennä sen verran villiksi, että se lyhennettiin yksipäiväiseksi", hän naurahtaa.

Mieleen on jäänyt eräs Juha-Matti "Juhis" Saksakin, joka oli kauppakorkean ainejärjestön Enklaavin puheenjohtaja Hynysen tullessa taloon. Nykyään sama mies tunnetaan LUT-yliopiston rehtorina.

"Juhis ei muuttunut sinä aikana, jona minä hänet tunsin. Hän käväisi lähtiäiskahveillanikin, vaikka ensin ajattelin, ettei niihin osallistu juuri kukaan. Lopulta kahveille tuli 40–50 henkeä", Hynynen kertoo.

Hynynen esitellään yhä ensimmäisenä vaimona

Eläkkeellä ollessaan Terttu Hynynen ei ole enää miettinyt kauppakorkean asioita. Heti alkuun oli vuorossa muutto rivitalosta kerrostaloon sekä rantasaunan rakennus mökille. Kirjoja Hynynen on lukenut enemmän kuin koskaan aiemmin. Varsinkin elämäkerrat kiinnostavat, viimeksi hän luki Väinö Linnasta ja Risto Rydistä.

Hynynen on kulttuurin ystävä, joten korona-ajan rajoitukset ovat väkisin rajoittaneet elämästä nauttimista. Ei pääse teatteriin, ei uskalla kulkea shoppailemassa eikä voi matkustella.

"Vähän tylsäähän tämä elämä on nyt ollut. Emme ole nähneet lastenlapsiamme lähes vuoteen, he asuvat sen verran kauempana. Puhelimessa on pidetty yhteyttä".

Hynynen puhuu monikossa, sillä kainalossa on yhä sama mies, joka löytyi aikoinaan lappeenrantalaisen 2 Rakuunaa -ravintolan tanssilattialta. Ravintolan paikalla on nykyään monimuotoinen senioritalo Wilmankoti.

"Mies esittelee minut edelleen ensimmäisenä vaimonaan. Olemme todenneet, että kumppania vaihtamalla saisi vain lisää ongelmia", Terttu Hynynen nauraa.

"Paras kollega, joka minulla on ollut"

LUT-kauppakorkeakoulussa sihteerinä nykyisin toimiva Eva Kekki muistaa Terttu Hynysen "parhaana kollegana, joka minulla on ollut". Kekki kertoo, että Hynynen oli työpaikallaan pidetty persoona, aina ystävällinen kaikille ja valmis auttamaan.

Kekki itse tuli taloon 10 vuotta sitten hoitamaan tentteihin liittyvää työtä. Tuolloin kauppakorkean toimistossa oli töissä kolme henkeä, nykyään Kekki hoitaa sihteerin töitä yksin. Hän sanoo, että työmäärästä selviää hyvin, vaikka työssä saa taipua toisinaan aikamoiseksi yleismies jantuseksi. Kekin työnkuvaan kuuluu virallisesti esimerkiksi henkilökunnan ja vieraiden matkajärjestelyt, palkkio- ja ostolaskujen hoito sekä kokoussihteerin tehtävät, mutta kauppakorkean sihteeri on myös se henkilö, jonka ovelle pysähdytään usein muuten vaan.

"Välillä on etsitty luennoitsijan kadonnutta takkia tai kadonnutta luennoitsijaa. Lamppuja en sentään ole joutunut vaihtamaan. Partahöylääkään minulta ei löytynyt, kun sitä kerran kysyttiin", Kekki kertoo.

Kekki on virallisesti yliopiston tukitoimintojen palkkalistoilla, mutta kokee olevansa osa kauppakorkean porukkaa.

"Olen viihtynyt täällä todella hyvin. Työtahti on muuttunut hektisemmäksi niiden vuosien aikana, jotka olen täällä ollut, mutta sekään ei olisi kiva, jos pitäisi peukaloita pyöritellä".

Kekin mielestä kauppakorkean yleishengestä kertoo jotain sekin, että vaikka hänellä oli ikäeroa Terttu Hynyseen, yhteistyö sujui aina mainiosti.

"Kyllä se harmitti, kun Tepa lähti", Kekki sanoo.

 

Terttu Hynynen

S. Ruokolahdella, asuu Lappeenrannassa
Naimisissa, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta
Käynyt kauppaopiston ja suorittanut sihteeriopintoja
Tehnyt työuransa Hartwallilla ja LUT-yliopistolla
Harrastaa lukemista, mökkeilyä ja maalausta

LUT School of Business and Management täyttää 30 vuotta 2021. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Schoolin entisten ja nykyisten työntekijöiden sekä alumnien henkilöhaastatteluja.

Lue seuraavaksi: