Oikeuslaitosten tehokas työnkulku vaatii vuoropuhelua itsenäisten asiantuntijoiden ja johdon tulospaineiden välillä

Oikeuslaitosten työnkulun ohjaamiseen on kiinnitettävä huomioita, koska sillä on keskeinen rooli tehokkaan oikeusturvan takaamisessa. LUT-yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa tutkittiin oikeuslaitoksen työnkulun ohjausta tuotantotalouden menetelmin. Asiantuntijoiden itsenäisen päätöksenteon ja koko laitosta koskevien tehokkuuspaineiden yhdistäminen asettaa johtamiselle haasteita.

LUT-yliopiston tutkija Tiina Puolakka tarkasteli oikeuslaitosten työnkulun ohjausta väitöstutkimuksessaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin case-organisaationa Suomen Vakuutusoikeutta, joka erityisoikeutena käsittelee toimeentuloturva-asioita, kuten KELA-etuuksia ja työeläkeasioita.

"Suomen Vakuutusoikeus on merkittävä oikeusistuin, sillä sen ratkaisuilla on yleensä iso vaikutus muutoksenhakijan toimeentuloon ja elämänlaatuun. Asiantuntijatyön tuotannon johtamisen kannalta se on tutkimuksellisesti kiinnostava, sillä sinne päätyvät asiat ovat suhteellisen homogeenisia verrattuna yleisiin oikeusistuimiin, ja siksi työnkulussa on tiettyjä massatuotannon piirteitä", kertoo Puolakka.

Puolakka jatkaa, että oikeuslaitosten työnkulun ohjausta on tutkittu hyvin vähän.

"Oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisen käsittelyajan ohella toiminnan tehokkuus on keskeinen tavoite oikeuslaitosten toiminnalle. Työnkulun ohjaaminen on tässä tehokkuudessa keskeistä, sillä se vaikuttaa vahvasti siihen, miten oikeusprosessien käsittely kokonaisuutena toimii."

Puolakan tutkimuksessa havaittiin, että tuomareilla on laajasti mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä omassa siilossaan. Itsenäisyys työnkulun ohjaamisessa pohjautuu vahvasti tuomareiden juridiseen itsenäisyyteen. Johtamisen keskeinen haaste on muistakin asiantuntijaorganisaatioista tuttu: asiantuntijoiden itsenäisyyden ja johdon tehokkuuspaineiden yhdistäminen.

Puolakka nimeää tutkimuksensa perusteella johdon keskeisimmiksi ohjauskeinoiksi tavoitteiden asettamisen ja mittaamisen, sekä niin sanotut koordinoivat keinot.

"Koordinoivilla toimilla ohjataan työnkulkua tavallaan asiantuntijoiden yläpuolella, eli vaikutetaan esimerkiksi juttujen jakautumiseen eri osastoille tai tuomareille. Tavoitteena tulisi tietenkin olla tilanne, jossa kaikilla asiantuntijoilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet tehdä itseohjautuvaa työtä."

Määrällisissä tavoitteissa ja mittaamisessa on tutkijan mukaan nähtävissä myös vaaroja, sillä niiden ohjausvaikutus voi olla liian dominoiva.

"Esimerkiksi pelkkään ratkaisujen määrään keskittyminen saattaa vaikuttaa negatiivisesti päätösten oikeudelliseen laatuun. Vaarana on myös se, että asiantuntijat kokevat vaikutusmahdollisuutensa omaan työhönsä heikkenevän. Kaiken kaikkiaan asiantuntijan itseohjautuvuutta tulisi tukea sekä asiantuntijan omien että organisaation tavoitteiden näkökulmasta."

​Diplomi-insinööri Tiina Puolakan väitöstilaisuus LUT-yliopistolla 4.12.2020
Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-593-4

Lisätietoja:

Tiina Puolakka, +35840 587 3095, tiina.puolakka@lut.fi

Lue seuraavaksi: