Pariisin ilmastosopimus tuo negatiiviset päästöt

Vastikään voimaanastunut Pariisin ilmastosopimus asetti riman aiempaa korkeammalle. Ilmastonmuutos pitäisi pystyä rajoittamaan alle kahden asteen, ja tavoitella rajoittamista jopa puoleentoista asteeseen. Sopimuksen asettamien velvoitteiden täyttämisen keskiöön nousevat energiantuotannon päästöttömyys, entistä suuremmat panostukset energiatehokkuuteen sekä hiilidioksidin laajamittainen sitominen.

Kaikki näkemäni ilmastomallinnukset viittaavat siihen, ettei meille enää riitä hiilidioksidipäästöjen nollaaminen, vaan vuoteen 2050 mennessä tarvitaan negatiivisia päästöjä. Negatiiviset päästöt tarkoittavat hiilidioksidin sidontaa pois ilmakehästä enemmän kuin hiilidioksidia lisätään. Päästöjä voidaan sitoa kasvattamalla metsien ja maaperän nieluja, yhdistämällä bioenergian tuotanto hiilen talteenottoon ja varastointiin sekä imemällä hiilidioksidia suoraan ilmakehästä.

Hiilen sidonnassa biologia voittaa teknologian. Teknologiat ovat vasta kokeilu- tai laboratorioasteella, ja niiden ison mittakaavan toteuttamiseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä. Kasvien yhteyttäminen sen sijaan on laajassa mittakaavassa toimiva ja ajan kuluessa toimivaksi osoittautunut biologinen prosessi. Yhteyttämisen kautta hiiltä voi sitoutua lisää kasveihin, puihin, ja maaperään.

Hiilen sidontaratkaisun ytimessä on maaperä. Maaperän hiilensidontapotentiaali on valtava. Globaali mittakaava on, että maaperässä noin 1500 miljardia tonnia hiiltä. Jos maaperän hiilipitoisuus nousisi neljä promillea vuodessa, koko vuotuinen ihmisperäinen fossiilisen hiilen lisäys ilmakehään neutraloituisi. Tämä on polku, jolla negatiiviset ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt mahdollistuvat.

Pariisin ilmastosopimuksen yhtenä keskeisenä päätöksenä voidaankin pitää maaperän hiilensidonnan oleellista lisäämistä. Kun lisäksi tiedämme, että yksipuolinen ja kemiallisiin tuotantopanoksiin nojaava maanviljely on vähentänyt maaperän hiilipitoisuutta oleellisesti viimeisten vuosikymmenten aikana, meillä on tehtävänä kääntää kehitys takaisin. Teknologia ja toimintamallit maaperähiilen lisäämiseen olemassa, mutta niiden soveltaminen ei ole vielä valtavirtaista maataloutta. Ratkaisun osia ovat muun muassa viljelykierto, ympärivuotinen kasvi- tai nurmipeite, suorakylvö, lannan kierrätys ja peltometsätalous. Viljelijän näkökulmasta tilanne on kaiken lisäksi win-win: lisääntynyt maaperän hiili parantaa kasvukuntoa ja satotasoja.

Pariisin ilmastosopimuksen yksi erityispiirre ovat niin kutsutut lupaukset (engl. pledges), joiden toteuttamista seurataan. Sopimukseen liittyen seurattavia lupauksia tekevät erityisesti valtiot, mutta meitä kaikkia tarvitaan – ja meillä on siihen velvollisuus. Muutos kohti ilmastoviisasta maailmaa ei tapahdu ilman kulutuskysynnän voimakasta muutosta. Yksittäisten ihmisten valinnat kumuloituvat isoiksi puroiksi. Meillä kaikilla on valta ohjata kulusta hiiltä sitovaan ruoantuotantoon sekä uusiutuvan energian tehokkaaseen ja tarpeelliseen käyttöön.

Voit liittyä negatiivisten päästöjen tavoittelijoiden joukkoon ja tehdä oman ilmastolupauksesi osoitteessa ilmastolupaus.fi.

Lisätietoja:

Lassi Linnanen, Ympäristöjohtamisen Professori, lassi.linnanen@lut.fi, +358 50 550 3305, Twitter: @LassiLinnanen

 

Lue seuraavaksi: