Tuulivoiman tutkahäiriökysymys on ratkaistava osana hävittäjähankintoja

Suomen tuulivoimakartta kertoo yhdellä vilkaisulla rakentamisen painopisteen: lähes kaikki tuulipuistot on sijoitettu läntiseen Suomeen, etupäässä Pohjanlahden rannikolle. Kehitys on sinänsä ollut loogista, sillä tasainen ja tuulinen Pohjanmaa on soveltunut erinomaisesti tuulivoiman rakentamiseen. Tuulivoimaa tarvitaan kuitenkin valtavasti lisää. Moderni turbiinitekniikka mahdollistaa hyvin kannattavan tuotannon suuressa osassa maatamme.

Miksi hankkeet sitten ovat keskittyneet läntiseen Suomeen? Asia selittyy Puolustusvoimien ja erityisesti Ilmavoimien tuulivoimavastaisuudella. Tuulivoimaloiden rakentaminen on torpattu niiden tutkavalvonnalle aiheuttamien häiriöiden varjolla, erityisesti pääpuolustussuunnilla idässä ja etelässä. Tuulivoiman rakentamisen tulisi olla mahdollista myös Suomenlahden rannikolla ja Itä-Suomessa.

Tutkahäiriöt ovat tunnettuja tuulivoimaloihin liittyviä haasteita, mutta monissa tuulivoiman edelläkävijämaissa kuten esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa, häiriöiden haittavaikutuksiin on etsitty ja sovellettu käyttökelpoisia teknisiä ratkaisuja. Suomessa ollaan ratkaisujen kehittämisessä auttamatta jälkijunassa. Ilmavoimien ainoa ratkaisu onkin ollut tuulivoiman lähes täydellinen kielto koko itäiseen ja eteläiseen Suomeen. Tähän meillä ei kansakuntana ole enää varaa.

Suomi on energiamurroksessa. Tuulivoima on nykyisin tuotantokustannuksiltaan edullisin energiantuotantomuoto. Kustannuksia ovat laskeneet entistä suuremmat turbiinit, joiden isot roottorit yltävät sisämaassakin riittävän korkealle hyviin tuuliolosuhteisiin. Nykyisissä turbiineissa 160 metrin napakorkeus ei ole enää harvinaisuus, ja lähivuosina roottorien halkaisijat ja napakorkeudet lähentelevät jo 200 metriä. Jättimäiset tuulivoimalat eivät sovellu asutuskeskusten välittömään läheisyyteen, vaikka sähköjärjestelmän kannalta tuotannon sijoittaminen lähelle kulutusta olisi perusteltua.

Suomen olisi moninkertaistettava tuulivoimatuotantonsa, joten esteiden purkaminen on tärkeää. Itä-Suomessa asutus on harvaa, joten sinne kyllä mahtuu puhtaan tuulivoiman tuotantoa niin, etteivät asuinalueet kärsi liian lähelle sijoitetuista tuulivoimaloista. Ilmavoimat kuitenkin käyttää veto-oikeuttaan tuulivoimaa vastaan tutkavaikutuksiin vedoten. Täyskiellolle on olemassa vaihtoehtoja.
Suomi on tekemässä yhtä kaikkien aikojen suurimmista investoinneista maanpuolustukseen. Ilmavoimien Hornet-hävittäjille etsitään seuraajaa, ja hankinnan kokonaiskustannuksen arvioidaan nousevan yli kymmeneen miljardiin euroon. Hävittäjät eivät kuitenkaan ole toimintakykyisiä ilman johtamisjärjestelmää, johon tutkaverkosto oleellisena osana kuuluu.

Itä-Suomen tutkahäiriökysymys voidaan ratkaista murto-osalla hävittäjähankintojen kokonaisinvestoinnista. Ilmavoimien investointiohjelmaan tulisikin sisällyttää tarkoituksenmukaiset tutkahankinnat, joiden arvo on alle 1 % hävittäjien hankintahinnasta. Näin Itä- ja Etelä-Suomeen kohdistuva tuulivoiman täyskielto voitaisiin pääosin purkaa, ja saisimme merkittävästi lisää tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita. Erityisesti Itä-Suomen harvaan asutut seudut kaipaavat alueensa talouteen tukea, jota tuulivoimaan liittyvät verotulot ja työpaikat osaltaan tuovat.

Suomen kansantalous ja ilmastositoumukset tarvitsevat tuulivoimaa. Tuulivoimatuotanto tarvitsee Itä- ja Etelä-Suomea. Tällä hetkellä fossiilisen energian tuonti Suomeen maksaa kansakunnallemme vuosittain kahdeksan miljardia euroa, eli lähes yhtä paljon kuin Ilmavoimien hävittäjähankinnat. Hävittäjähankintojen yhteydessä on erinomainen tilaisuus korjata tutkaongelma ja ottaa merkittävä askel eteenpäin viisaassa energiapolitiikassa.

Kirjoittajat:

Olli Pyrhönen, sähkötekniikan professori, LUT School of Energy Systems
Jarmo Partanen, sähkötekniikan professori, LUT School of Energy Systems
Esa Vakkilainen, energiatekniikan professori, LUT School of Energy Systems, @EsaVakkilainen
Katja Hynynen, tutkijatohtori, LUT School of Energy Systems

Kirjoittajat ovat energia-alan tutkijoita LUT-yliopistossa. Katja Hynynen toimii tutkijana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Smart Energy Transition (SET) -hankkeessa. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Tekniikka & Talous -lehdessä.

Lue seuraavaksi: