Voiko kaupasta loppua leipä? Ruokaturvaa uhkaavat uudenlaiset tekijät

Ilmaston lämpeneminen, sään ennakoimattomuus ja äärevyys* vaikuttavat myös ruuan tuotantoon sekä riittävyyteen. Esimerkiksi eurooppalaisen vehnän ilmastokestävyys on heikentynyt. Se on riski globaalille ruokaturvalle.

Kasvihuoneilmiön seurauksena viljojen kasvukaudet eivät ole enää sellaisia, joihin on totuttu.

"Ei tiedetä, miten ilmasto muuttuu missäkin päin Eurooppaa tai maan sisällä alueittain. On yhä vaikeampaa varautua todennäköiseen tulevaisuuteen, kun tiloilla ei voida arvata edes keskimääräistä säätä saatikka sen vaihtelua ja siksi tuotantoakaan", kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto pohjustaa.

Epävarman ajan ominaispiirteitä ovat myös kauppa- ja maatalouspoliittiset konfliktit ja levottomuudet, ilmastopakolaisuus sekä ravinnon hinnan heittely sään ääri-ilmiöiden ja satomenetysten seurauksena. Tällaiset ilmiöt heikentävät ruokaturvaa.

Ruokaturva toteutuu, kun kaikki maailman ihmiset saavat kaikkina aikoina riittävästi ravitsevaa ruokaa elääkseen terveinä ja aktiivisina. Kahiluoto tutkii muun muassa tätä aihetta LUT-yliopistossa kestävyystieteen tutkimusryhmässään.

"Tutkimuslähtökohtamme on epävarmuus. Miten huolehditaan siitä, että ruokajärjestelmä toimii, vaikka asiat muuttuvat emmekä tiedä miten?"

Vakuutus sään ja hinnan vaihtelua vastaan?

Ruuan riittävyyteen voidaan varautua keskittymällä tuotannon ilmastoresilienssiin eli ilmastokestävyyteen. Tässä yhteydessä resilienssi on epävarmuuteen varautumista ja sopeutumista. Kykyä tuottaa ruokaa muuttuvissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Maataloudessa, ihmiskunnan tärkeimmässä ravinnon tuotantotavassa, ilmastokestävyyttä voidaan vahvistaa suunnitellulla monimuotoisuudella. Niin, että elinkeinoharjoittaja ottaa viljelykseen ruokaviljan lisäksi muutakin tilalle sopivaa, esimerkiksi rehuviljaa ja vihanneksia. Tuotteita, joiden hinnat eivät heilahda samaan aikaan samaan suuntaan.

"Monimuotoisuus on ikään kuin vakuutus siitä, että kaikki ei mene, vaikka säässä tai markkinoilla tapahtuisi mitä. Se on tuottajan, mutta myös kuluttajan turva", Kahiluoto sanoo.

Monimuotoisuus on totuttu näkemään tehottomuutena. Kestävyystieteilijän mukaan ajatuksesta on päästävä eroon, sillä ajat eivät ole enää ennakoitavissa.

"Yksi lajike ja siitä maksimisato on ollut kelpo tavoite, kun olosuhteet ovat olleet ennakoitavat. Vaihtelevassa ilmastossa tehokkuutta ei kuitenkaan saavuteta näin, vaan se joudutaan miettimään turvan kautta", Kahiluoto painottaa.

Kahiluodon ja hänen kollegansa Janne Kasevan vuonna 2016 julkaisema maatilakirjanpitoon perustuva tutkimus osoittaa, että monimuotoisen maan viljelykäytön ei tarvitse heikentää tilan taloudellista tehokkuutta. Monimuotoisuus voi jopa tehostaa tilan toimintaa, kun kaikki työhuiput eivät ole samaan aikaan.

Ruokaturvaa erilaisista sadon säävasteista

Ilmastokestävyyttä kasvatetaan vastemonimuotoisuudella eli räätälöidyllä monimuotoisuudella (1). Esimerkiksi vehnä sietäisi vaihtelevia säitä paremmin, jos samalla tilalla tai samalla alueella kylvettäisiin useamman vehnälajikkeen jyviä. Lajikkeiden, joiden säävasteet ovat keskenään erilaiset.

"Yksi lajike sietää kuivuutta, toinen märkyyttä ja kolmas kuumuutta. Jos kokoamme ryhmän lajikkeita, joiden sadontuotto reagoi eri tavoin kriittisimpiin sääpoikkeamiin, niin satoa ei menetetä täysin", Kahiluoto perustelee.

Esimerkki katastrofaalisesta sadon menetyksestä ja sen seurauksista on kesältä 2018, jolloin Euroopassa kärsittiin kuivuudesta isoilla alueilla. Kahiluoto kertoo, että karjaa jouduttiin viemään lukemattomilta tiloilta teuraaksi rehun puutteessa.

Tietoon pohjautuvalla vastemonimuotoisuudella mittava satokato olisi Euroopassakin saatettu ennakoida ja estää.

"Vastemonimuotoisuus perustuu analyyseihin siitä, mitkä lajikkeet ovat missäkin ja miten reagoineet eri säätekijöihin. Datan avulla ymmärretään, millä tavalla lajikevalikoiman pitää olla monimuotoinen, että pelto tuottaa tasaisesti satoa säästä riippumatta, Kahiluoto tarkentaa.

Eurooppalaisen vehnän heikentynyt ilmastokestävyys

Eurooppalaisen vehnän ilmastokestävyydestä Kahiluoto kumppaneineen louhi tietoa vastikään valmistuneessa tutkimuksessa (2). Aineisto sisälsi kevät-, syys- ja durumvehnän 101 000 viljelyhavaintoa vuosilta 1991–2014. Tietoja saatiin Suomesta, Tanskasta, Belgiasta, Ranskasta, Saksasta, Slovakiasta, Tšekistä, Espanjasta ja Italiasta.

Tutkimuksessa havaittiin, että eurooppalaisen vehnän ilmastokestävyys on yleisesti ottaen heikentynyt.

"Vehnälajikkeiden määrä on vuosien aikana lisääntynyt, mutta ne ovat yhä samankaltaisempia reaktioissaan erilaisiin säihin", Kahiluoto kertoo.

LUT-yliopiston professorin mukaan jalostustoiminnassa pitäisikin ottaa ilmastokestävyys painokkaasti huomioon satopotentiaalin sekä tautien ja tuholaisten kestävyyden rinnalle. Eurooppalaisella jalostustoiminnalla on mahdollisuus näyttää maailmalle mallia, miten ruokajärjestelmän toimintakykyä varmennetaan.

"Esimerkiksi juuri vehnällä on Euroopan ruokaturvalle suuri merkitys. Maailmanlaajuisesti se on tärkein kasviperäinen valkuaisainelähde".

Ilmastoresilienssi maatalouspolitiikan ytimeen

Viljojen ilmastokestävyyttä edistävä jalostustoiminta ja vaihtelevia säitä kestävän monimuotoisen viljelykasvivalikoiman viljely. Nämä ovat toimia, joihin professori Kahiluoto soisi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n (Common Agricultural Policy) ohjaavan ruokaturvan vuoksi. Toimeenpanevina kannustimina voisivat olla erilaiset taloudelliset etuudet ja verotus.

"Voisiko viljelijöiden tuen edellytykseksi asettaa säänvaihteluun varautumisen tai antaa vastemonimuotoisuutta vastaan alennusta vapaaehtoisesta satovakuutuksesta"?

Kahiluodon visioissa yhteistyö maakohtaisten huoltovarmuusviranomaisten kanssa ja heidän asettamansa hankintaehdot ja -kannustimet, miksei verotuskin, voisivat kannustaa myös jalostajia ja siemenkauppiaita myötävaikuttamaan ruokaturvaan.

Monimuotoisuuden merkitys on ymmärrettävä myös ruuan markkinakanavien suhteen.

- Helena Kahiluoto

Tärkeintä on ottaa ilmastoresilienssin näkökulma huomioon ruuan tuotannossa ja sitä ohjaavassa, tietoon perustuvassa päätöksenteossa. Kahiluoto ryhmineen on osoittanut nyt yhden konkreettisen keinon ruokaturvan edistämiseen: monimuotoisuuden vasteissa häiriötekijöille.

"Monimuotoisuuden merkitys on ymmärrettävä myös ruuan markkinakanavien suhteen. Tilanne on hankala, jos vähittäiskauppa on keskittänyt hankintansa yhdelle ilmastoalueelle ja sinne sattuu kato. Ja toisaalta, tilaamalla leipää pieniltäkin leipomoilta kauppa varautuu isojen ketjujen lakkoihin", Kahiluoto sanoo.

Vastemonimuotoisuudella on samanlainen merkitys muillakin strategisilla aloilla. Esimerkiksi energiajärjestelmä on haavoittuvainen, jos yhdellä toimituskanavalla on suuri osuus.

"Energiansaannin jatkuvuuteen on varauduttava niin, ettei yksi häiriötekijä koskaan voi lamauttaa suurta osaa energiantoimituksista. Käytössä on oltava myös muita lähteitä ja kanavia, joihin tämä häiriötekijä ei vaikuta, ja joiden osuutta voi tarvittaessa nopeasti kasvattaa", Kahiluoto toteaa.

Ruokaturva

Sopeutumisen sijaan kohti kestävyysmuutosta

Lopuksi Kahiluoto muistuttaa, että vaikka mitattu vasteiden monimuotoisuus on yksinkertainen ja vaikuttava keino parantaa vakautta turbulentissa maailmassa, se ei riitä. Parhaatkin sopeutumiskeinot ovat vain hätäratkaisuja. Globaalin ruokaturvan saavuttaminen edellyttää ilmastonmuutoksen hillintää ja resurssien uudelleenjakoa (3). Myös väestönkasvu on saatava kuriin tarjoamalla kaikille hyvää koulutusta ja terveydenhoitoa.

"Ihmiskunnan kohtalonyhteyden jokapäiväisyyden oivaltaminen pieneksi käyneellä planeetalla vasta mahdollistaa sen, mitä ruokaturva ja vakaus edellyttävät: käytön vähentämistä ja oikeuksien uudelleen jakamista. Siihen etsimme edelleen keinoja kestävyystieteen tutkimuksessa", Helena Kahiluoto sanoo.

Jos kokoamme ryhmän lajikkeita, joiden sadontuotto reagoi eri tavoin kriittisimpiin sääpoikkeamiin, niin satoa ei menetetä täysin.

- Helena Kahiluoto

*Ilmaston äärevyys. Tieteen termipankin mukaan äärevyys luonnehtii sellaisia ilmastollisia oloja, joissa ilmastomuuttujat, esimerkiksi lämpötila, sateisuus, tuulisuus, saavuttavat muutamien vuosien välein lähes ennätyssuuria arvoja. Käynnissä olevan ilmastonmuutoksen myötä ilmaston äärevyyden uskotaan kasvavan Suomessakin lähivuosikymmeninä.

Alkuperäiset artikkelit:

1) Kahiluoto et al 2014. Cultivating resilience by empirically revealing response diversity. Global Environmental Change – Human and Policy Dimensions 25: 186–193.

2) Kahiluoto et al 2018. Decline in climate resilience of European wheat. PNAS

Kahiluoto et al 2015. Local and social facets of planetary boundaries: right to nutrients. Environmental Research Letters 10, 104013.

Research Highlight at Nature Climate Change: "Declining yield resilience". (Paywall)

Lue myös: