Yritysten ympäristökuorma pienemmäksi uusin keinoin

Yritykset voivat pienentää ympäristökuormaansa uusilla verkostomaisilla toimintamalleilla, jotka edistävät kiertotaloutta. Verkostoissa yritykset voivat jakaa esimerkiksi resurssejaan ja laitteistojaan. Yritykset voivat myös muuttaa omia liiketoimintamallejaan kestävämmiksi. Tähän tarjoaa apuja uudenlainen liiketoimintamallin analyysiprosessi, jossa kestävyyden elementtejä on yhdistetty perinteisiin liiketoimintamallin analyysityökaluihin.

Yritysten ympäristökuorman vähentämiseen tähtäävää työtä pitäisi edistää myös lainsäädännöllä, esimerkiksi lupaprosessit jätteiden uudelleenkäyttöön olisi saatava nopeammiksi. Tiedot käyvät ilmi LUT:n tuotantotalouden alan DemaNET eli Dematerialization Through New Models for Industrial Networking -tutkimuksesta.

Käytännössä yritysten niin sanottu ekoteollisuuspuisto voi syntyä siitä, että yritys käyttää raaka-aineenaan toisessa yrityksessä syntyvää jätettä. Esimerkiksi yritys A:n elintarviketeollisuuden jätteitä voi yritys B käyttää biopolttoaineiden valmistuksessa. Suomessa esimerkiksi Forssaan ja Honkajoelle on syntynyt tällaiseen toimintaan perustuvia ekoteollisuuspuistoja.

"Tällaisissa symbiooseissa yritykset pystyvät hyödyntämään resurssejaan tehokkaammin ja olemaan ekologisempia kuin yksin toimiessa. Myös ajatus kestävyydestä tuntui useiden tutkimiemme yritysten mielestä helposti lähestyttävältä, kun teemaa lähestyttiin nimenomaan liiketoimintamallista käsin", kertoo tutkija Samuli Patala.

Neljä ekoteollista verkostomallia

Tutkimus ekoteollisista verkostoista on julkaistu kansainvälisessä Journal of Cleaner Production  -lehdessä, ja siinä tunnistettiin neljä tyypillistä mallia ekoteollisille verkostoille. Niitä ovat teolliset symbioosit, vihreät toimitusketjut, niin sanotut ympäristöratkaisuverkostot sekä ympäristöaiheverkostot.

Teollinen symbioosi on yhteistyöverkosto, jossa yritykset toimivat yhteistyössä jakaen resurssejaan, laitteitaan tai muuta vastaavaa. Tällaiset symbioosit menevät usein eri teollisuudenalojen yli. Vihreät toimitusketjut puolestaan toimivat tietyn teollisuuden alan sisällä. Ketju voi muodostua vaikkapa yritysten, sen asiakkaiden ja alihankkijoiden kesken. Ne voivat muodostaa kriteerejä sille, miten ne pystyvät vähentämään ympäristöpäästöjä ja säästämään materiaalin käyttöä toimitusketjussaan.

Ympäristöratkaisuverkostoissa yhdistetään useiden yritysten teknologioita, tuotteita ja palveluita, ja lopputuloksena syntyy ekologisesti kestävä verkosto. Ympäristöaiheverkostot puolestaan syntyvät yritysten perusliiketoiminnan ulkopuolelle. Niiden toiminnan fokus on ympäristössä, mutta verkostoissa mukana olemalla ja yhteiskuntavastuullisesti toimien yritykset samalla edistävät liiketoimintaansa.

"Suomalainen ympäristöaiheverkosto on esimerkiksi Elävä Itämeri säätiö eli Baltic Sea Action Group (BSAG). Se tuo yhteen Itämeren pelastamiseksi tarvittavia toimijoita ja tekee yhteistyötä eri viranomaisten, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa", Patala kertoo.

Tulevaisuudessa kiertotalouden uusia innovaatioita voi syntyä näiden verkostomallien yhdistyessä. Yritykset voivat esimerkiksi yhdistää resurssejaan niin sanotuissa ratkaisuverkostoissa kehittääkseen uusia teknologioita, jotka edistävät materiaalien käyttöä teollisissa symbiooseissa.

Työkirja yritysten arjen avuksi

Tutkijat kehittivät projektiyritysten toimintaa myös yritystyöpajoissa, ja tutkimuksesta julkaistaan parin kuukauden sisällä sähköinen työkirja yritysten arjen avuksi. Työkirjan analyysiprosessin avulla yritykset voivat kehittää liiketoimintamallinsa kestävyyttä ja löytää uusia verkostoitumismahdollisuuksia.

DemaNET-tutkimukseen osallistuivat Motiva, Benet Oy, Fortum, John Deere Forestry Oy, Kemira, Martela, Pöyry Finland, Teknologiateollisuus, Turun korjaustelakka, UPM, Tana Oy ja Valtra Oy Ab. Hanketta rahoitti TEKES. Se alkoi huhtikuussa 2012 ja päättyi lokakuussa 2014. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 1,3 miljoonaa euroa, ja se kuuluu Tekesin Green Growth -ohjelmaan ja toteutettiin yhteistyössä LUT:n, VTT:n ja Jyväskylän yliopiston kanssa.

Lisätietoja:

Nuorempi tutkija Samuli Patala, p. +358 40 685 3840, samuli.patala@lut.fi

Nuorempi tutkija Minttu Laukkanen, p. +358 50 413 6324, minttu.laukkanen@lut.fi

Professori Anne Jalkala, p. +358 40 128 2884, anne.jalkala@lut.fi