Julkaistu 10.06.2022 klo 19:24
Päivitetty 10.06.2022 klo 19:44

Järviruoko on potentiaalinen raaka-aine moniin uusiin käyttötarkoituksiin, jotka tähtäävät korkean jalostusasteen lopputuotteisiin kansainvälisille markkinoille. Kasvualojen ja -volyymin lisääntymisestä huolimatta teollisen mittakaavan käyttö ei ole kuitenkaan edistynyt muun muassa korjuuteknologioiden kehittymättömyyden vuoksi.

”Lignosellupohjainen järviruoko on varteen otettava raaka-aine maailman mittakaavassa osana vihreää siirtymää”, toteaa Timo Suutarla, Liiketoiminnan kehityspäällikkö Green Industry Parkista.

Suutarla toimi mentorina työryhmässä, joka kartoitti nykyisten korjuumenetelmien käyttökelpoisuutta järviruo´on teollisen mittakaavan korjuussa. Kartoitus tehtiin osana LUT-yliopiston Current Issues in Enabling Technologies for Circular Economy -maisteriopintokurssia. Tutkimuksessa kerättiin tietoa eri menetelmien soveltuvuudesta ja haastateltiin käytännön toimijoita.

Neitseellisistä raaka-aineista tulee olemaan pulaa maailman väestön kasvaessa ja elintason noustessa. Kiertotalouteen liittyvät uudet teknologiat mahdollistavat uusien, tällä hetkellä vajaasti hyödynnettyjen materiaalivirtojen, kuten järviruo’on, käytön tuotannon raaka-aineena. Esimerkiksi tekstiilien, muovien, liimojen, kosmetiikkatuotteiden ja polttoaineiden valmistus järviruosta olisi mahdollista biojalostamoiden nykyteknologialla.

”Miten tämä meidänkin vesistössämme runsaasti esiintyvä, ravinteita keräävä yksivuotinen korsi saadaan talteen ja toimitettua tehtaan portille kilpailukykyiseen hintaan? Kysymys on avainasemassa, jotta saamme kehitettyä uuden teollisuudenalan, jossa Suomella on edellytykset edelläkävijyyteen maailman mittakaavassa”, Suutarla miettii.

Miten järviruokoa myydään?

Selvityksen mukaan käytössä olevia järviruo’on koneellisia korjuuteknologioita on vain muutamia. Ominaista kaikille tutkituille teknologioille on vielä varhainen kehitysaste sekä toisaalta järviruo’on loppukäytön moninaisuus. Perinteisesti järviruokoa on käytetty sellaisenaan esimerkiksi olkikatoissa ilman kemiallista käsittelyä ja sitä kautta jalostusasteen nostoa. Tästä syystä myös korjuuteknologian mittakaava on tyypillisesti pienimuotoista, olemassa oleviin laitteisiin perustuvaa soveltamista. Tämä johtaa auttamattomasti korkeisiin korjuukustannuksiin.

”Myös kasvu- ja keliolosuhteet sekä maa- vai pitäisikö sanoa vesiperä, tekee korjuusta moninaista ja haastavaa” kertoo työryhmän jäsen Jyri Kuitunen.

”Toinen suuri ongelma on logistisen ketjun puuttuminen sekä se, että korjatun järviruo’on varastointia ei ole järkevästi ratkaistu”, sanoo toinen jäsen Aysu Cansu, joka haastatteli paikallisen korjuuyrityksen henkilökuntaa Kouvolassa.

”Tällä hetkellä he eivät tiedä, miten kuljettaa ja myydä järviruokoa, mikä on tietysti suuri ongelma. Jos nämä asiat saataisiin tehokkaasti ratkaistua, prosessin kilpailukyky kasvaisi merkittävästi”, hän jatkaa.

Kannattavalla korjuuteknologialla bioetanolin potentiaaliseksi raaka-aineeksi

Järviruoko on varsin mielenkiintoinen lisäraaka-aine bioetanolituotantoon. Järviruo’on tehokas korjuu edesauttaisi myös vesistöjen ravinnepitoisuuksien hallintaa ja vihreää siirtymää.

Tutkimusryhmän toinen mentori, Myllykosken bioetanoli Oy:n Janne Harjunpää toteaa, että järviruo’on korjaaminen vesialueilta tehostaa ravinnevalumien poistumista ja että sen käyttö toisen sukupolven biopolttoaineiden raaka-aineena vähentää fossiilisten tuontipolttoaineiden tarvetta ja siten CO2-päästöjä. Kalliit korjuukustannukset ovat kuitenkin merkittävä este teollisen mittakaavan hyödyntämiselle.

Laajamittainen järviruo’n teollinen hyödyntäminen erilaisissa käyttökohteissa luo myös merkittäviä alueellisia sekä kansainvälisiäkin liiketoiminnallisia mahdollisuuksia.

”Tutkimus nostaa hyvin esiin alueemme mahdollisuuksia kääntää haasteet mahdollisuuksiksi. Innovatiivinen järviruo’on hyödyntäminen voi tuoda meille selkeää etulyöntiasemaa uuden liiketoiminnan luonnissa. Näihin avauksiin meidän tulee ehdottomasti tarttua”, kolmas mentori Mika Penttilä Kouvola Innovation Oystä toteaa.

Tutkimus kertoo olemassa olevista korjuuteknologioista ja luo pohjan jatkokehitykselle. Sitä hyödynnetään muun muassa korjuumenetelmien kehitystyössä sekä jatkotutkimuksiin ja -hankkeisiin liittyvässä rahoitussuunnittelussa.

LUT-yliopiston opiskelijatyöryhmän jäsenet olivat Nazila Bolourieh, Aysu Cansu, Anne Fraser-Vatto, Jyri Kuitunen ja Daniel Teittinen. Ryhmän ohjaajana toimi teollisuusprofessori Jutta Nuortila-Jokinen.

Lisätietoja:

Jutta Nuortila-Jokinen, teollisuusprofessori, LUT-yliopisto, +358 50 320 8946, jutta.nuortila-jokinen@lut.fi

Janne Harjunpää, Projektiasiantuntija, Myllykosken bioetanoli Oy, +358 50 4967130, janne@mbio.fi

Timo Suutarla, Liiketoiminnan kehityspäällikkö, Green Industry Park Oy, +358 40 186 5995, timo.suutarla@greenindustrypark.com

Mika Penttilä, Kehittämispäällikkö, Kouvola Innovation Oy, +358 20 615 9015, mika.penttila@kinno.fi