Julkaistu 08.09.2022 klo 09:34
Päivitetty 29.09.2022 klo 13:14

LUT-yliopisto selvitti Itä- ja Kaakkois-Suomen uusiutuvan energian tuotantopotentiaalia sekä mahdollisuuksia alueen bioperäisten hiilidioksidipäästöjen hyödyntämiseen Power-to-x (P2X) -tuotannossa.

”Alueella on merkittävää uusiutuvan sähkön tuotantopotentiaalia sekä runsaasti bioperäistä hiilidioksidia. Molemmat ovat keskeisiä raaka-aineita P2X-tuotteiden, kuten vihreän metanolin, kehittämisessä”, energiatekniikan professori Tero Tynjälä LUT-yliopistosta sanoo.

Rajavalvontaan liittyvät tutkat rajoittavat tuulivoiman kaavoittamista alueelle. Samaan aikaan kehitystä hidastaa olemassa oleva sähkönsiirtoverkko, joka ei tällä hetkellä mahdollista alueen aurinko- ja tuulivoimapotentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä.

”Tutkaongelman ratkaisun kustannukset ovat vain murto-osa sen tuomista mahdollisuuksista. Jos tämä lukko aukaistaan, uusia teollisuuden mahdollisuuksia tulee vyöryen ja samalla koko Suomen energiaomavaraisuus ja sähköverkon tasapaino paranevat merkittävästi”, tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen LUT-yliopistosta sanoo.

Valtion rooli alueen tulevaisuuden kannalta on merkittävä

Helmikuussa alkanut kartoitus on osa LUT-yliopiston vetyaiheisten selvitysten sarjaa. Hanke käynnistettiin juuri ennen Ukrainan sotaa.

Toimeksiantoon osallistuneet kaupungit näkevät energiaomavaraisuuden ja vetytalouden kehittämisen erityisen ajankohtaisena nykyisessä energiamarkkinatilanteessa. Kaupungit hakevat myös uutta elinvoimaa korvaamaan Venäjän raja-alueilla koettuja taloudellisia menetyksiä. 

”Itäisessä Suomessa on tarjolla maailmanluokan osaamista, energiamurroksen mahdollisuuksiin tarttuvia yrityksiä sekä hiilidioksidia tuottavia laitoksia, joten lähtökohdat vetytalouden kasvulle ja investoinneille ovat todella hyvät”, Lappeenrannan kaupungin kehitysjohtaja Markku Heinonen sanoo.

Kaupungit painottavat, että valtion tulisi osaltaan edistää sekä vihreään siirtymään tarvittavan infrastruktuurin rakentumista että tutkajärjestelmiin liittyvien teknologisten ratkaisujen löytymistä. 

”Selvitämme parhaillaan, missä muodossa jatkamme kaupunkien yhteistä vetylaakson organisoitumista ja mitä tavoitteita mahdollisesti perustettavalle yhteiselle organisaatiolle asetettaisiin”, Heinonen sanoo.

South East Finland Hydrogen Valley -selvitys toteutettiin alueen kuntien (Imatra, Joensuu, Kitee, Kotka, Kouvola, Lappeenranta) ja alueellisten kehitysyhtiöiden toimeksiannosta. Selvitys kattaa Etelä- ja Pohjois-Karjalan, Kymenlaakson sekä itäisen Uudenmaan alueita Loviisan ja Porvoon ympäristöstä. Tutkimuksen tarkastelualue päättyy Porvoon jalostamoon, joka on Suomen suurin yksittäinen fossiilisten päästöjen tuottaja.

 

5 kysymystä

Mitä Itä- ja Kaakkois-Suomessa tutkittiin?

Mikä on vedyn tarve tulevaisuuden Power-to-x (P2X) -tuotannossa?

Vedyn tarve tulevaisuuden P2X-tuotannossa olisi noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa, mikäli kaikki alueen bioperäisten hiilidioksidipäästöjen lähteet hyödynnettäisiin.

Mikä on päästöttömän sähkön tarve vedyn tuotannossa tulevaisuudessa?

Päästöttömän sähkön tarve P2X-tuotannossa vaadittavan vedyn tuotantoon olisi noin 80 terawattituntia vuodessa, joka vastaa Suomen tämänhetkistä sähkön kulutusta.

Miten itäisen Suomen tuulivoimapotentiaali eroaa nykyisestä tuotannosta?

Alueen nykyinen tuulivoimatuotanto on hyvin vähäistä luvitusongelmien vuoksi. Tulevaisuuden teoreettinen maksimituulivoimapotentiaali on yli 100 terawattituntia vuodessa.

Mikä on aurinkoenergian rooli alueella jatkossa?

Alueelle on suunnitteilla useita suuren kokoluokan aurinkovoimalaitoksia. Vuotuisen aurinkoenergian tuotantopotentiaali on noin 10 terawattituntia vuodessa.

Mitkä ovat alueen keskeisimmät puutteet ja kehittämistarpeet?

Rajavalvonnasta johtuvat esteet tuulivoiman lisärakentamiselle pitäisi ratkaista. Lisäksi Itä- ja Kaakkois-Suomesta puuttuu Etelä- ja Pohjois-Karjalan yhdistävä 400 kilovoltin (kV) kantaverkko. Uusiutuvan energian täysimääräinen hyödyntäminen edellyttäisi mittavia investointeja sähköverkkoihin sekä lisäksi mahdollisesti investointeja vedyn tai hiilidioksidin siirtoratkaisuihin.

Kysymyksiin vastasi LUTin energiatekniikan professori Tero Tynjälä