Siirtyminen kohti hiilineutraalia energiantuotantoa antaa mahdollisuuksia tasa-arvoisille ja oikeudenmukaisille energiaratkaisuille. Aiempaa demokraattisempi energia vaatii kuitenkin poliittisia muutoksia ja vakiintuneiden järjestelmien kyseenalaistamista.
Suomessa energiapolitiikka on perinteisesti suosinut suurta ja keskittynyttä energiantuotantoa, kuten ydinvoimaa. On vaarana, että myös uusiutuvassa energiassa päädytään yksipuolisesti samankaltaisiin energiantuotannon omistusmuotoihin ja suurta suosiviin ratkaisuihin.
Esimerkiksi tuulivoiman kohdalla tällainen järjestely näyttää pitkälti toteutuneen. Tässä suhteessa Suomi eroaa vaikkapa Tanskasta, jossa tuulivoiman osuuskuntapohjaisella omistamisella on pitkät perinteet.
Suomalaiselle poliittiselle päätöksenteolle on ominaista niin sanottu rutiinikorporatismi. Tällainen poliittisen päätöksenteon järjestelmä antaa vakiintuneille, vaikutusvaltaisille yksityisille toimijoille etuoikeutetun pääsyn poliittiseen lainvalmistelutyöhön. Teollisuuden ja suuryritysten toiveet näkyvät lainsäädännössä.
Vaikka tällä tavalla luodut energiajärjestelmät voivat tuottaa energiaa asiakkaille kustannustehokkaasti ja kilpailukykyisesti, ei järjestelmää voi pitää järin demokraattisena. Energiapolitiikka on eliittivetoista. Suomen kaltaisessa pienessä maassa poliittis-taloudellista päätöksentekoa edesauttavat verkostojen tiiviys ja konsensuksen hakeminen keskeisten ja ennalta hyväksyttyjen toimijoiden välillä.
Suomalainen malli kyllä kutsuu aktiivisesti päätöksentekoon myös muita toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä, mutta tutkimukset osoittavat, että järjestöjen ja kansalaisten vaikutusvalta jää vähäiseksi päätöksenteossa. Vakiintuneita ratkaisuja haastavat uudet ideat eivät välttämättä saa tarpeeksi tilaa. Tällainen malli ei välttämättä sitouta kansalaisia energiamurrokseen.
Uusiutuvan energiantuotannon kohdalla puhutaan yhä enemmän energiaoikeudenmukaisuudesta, energiademokratiasta, kansalaisenergiasta sekä prosumereista eli tuottajakuluttajista. Nämä näkökulmat korostavat, että energiamurroksen ja vihreän siirtymän tulee olla oikeudenmukainen ja lisätä kansalaisten päätösvaltaa ja roolia energian kuluttajina ja energiantuottajina.
Tämä voi tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että pyritään kaikin poliittisin keinoin edistämään aurinkopaneeleiden hankintaa kotitalouksien ja taloyhtiöiden tarpeisiin. Tähän suuntaan ollaan jo menossa, sillä EU:n uusiutuvan energian direktiivin (2001/2018/EU) tavoitteena on parantaa kansalaisten mahdollisuuksia tuottaa energiaa. Samoin Suomessa esimerkiksi vihreät ja keskusta ovat esittäneet uudistuksia kotitalouksien ja kuluttajien aseman parantamiseksi energiantuottajina.
Energiakansalaisuus vs. kuluttajakansalaisuus
Energiademokratia sekä kansalaisenergia edellyttävät poliittista käsitystä siitä, että kansalaiset omistavat energiantuotantotapoja. Mikäli kysymystä energiantuottamisen omistajuudesta ei nosteta, vaarana on, että energiakansalaisuus typistyy kuluttajakansalaisuudeksi. Tällöin kansalaiset sääntelevät ja tarkkailevat omaa energiankulutustaan mittarein, mutta eivät täysin hahmota energian tuotantotapojen omistajuuteen liittyviä mahdollisuuksia.
Kansalaisten, osuuskuntien, pienyritysten ja paikallisyhteisöjen mahdollisuuksien hyötyä energiamurroksesta taloudellisesti ja sosiaalisesti tulisi olla paremmat. Tämä tarkoittaa, että nykyisiä vakiintuneita poliittisen päätöksenteon valtarakenteita on saatava näkyvämmiksi ja erilaiset intressit on integroitava monipuolisemmin lainsäädäntötyöhön.
Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa olisi reealipolitiikkaa rakentaa hajautettuja ja pientuottajuutta tukevia energiajärjestelmiä keskitettyjen ratkaisujen rinnalle. Suomalaisessa energiapolitiikassa on vähätelty suurten hankkeiden, kuten Fennovoiman ydinvoimahankeen tai Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen, geopoliittisia riskejä. Talvi on tulossa ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Venäjä pyrkii tuhoamaan Ukrainan energiainfrastruktuuria. Energiaomavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa myös hajautettu energian pientuotanto tulee nähdä ratkaisuna.
Tällä palstalla LUTin asiantuntijat ja yhteistyökumppanit kommentoivat ajankohtaista teemaa tai tutkimusta.
Kirjoittaja on LUTin yhteiskuntatieteiden koulutusohjelman tutkijaopettaja, jonka mielestä tulevaisuuden energiapolitiikka kaipaa laajempaa yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaa ja keskustelua. Siksi LUTissa alkaa syksyllä 2023 yhteiskuntatieteiden ja viestintätieteiden kandidaattiohjelmat, joissa koulutetaan tulevaisuuden osaajia etsimään ratkaisuja erilaisten kriittisten järjestelmien – kuten esimerkiksi energian tai ruoantuotannon – kestävyysmurrokseen.
Kirjoittaja:
