Luonnossa kasvit, eläimet, ilmasto ja vesi muodostavat toisiinsa kytkeytyneen verkoston, jossa yhden osan muutos vaikuttaa kaikkiin. Samalla tavalla myös digitaaliset teknologiat muodostavat uudenlaisen digitaalisen ekologian, jossa laitteet, sosiaalisen median alustat, tekoäly, sääntely ja käyttäjien toiminta muokkaavat toisiaan jatkuvasti.
"Otetaan esimerkiksi sosiaalinen media. Se ei ole vain sovellus, vaan vaikuttaa poliittiseen keskusteluun, mielenterveyteen, journalismiin ja jopa demokratiaan. Samaan aikaan käyttäjien toiminta, sääntely ja kulttuuriset normit ohjaavat sitä, miten nämä alustat kehittyvät", sanoo digitaalisen transformaation professori Najmul Islam LUT-yliopiston ohjelmistotuotannon laitokselta.
Digitaalinen ekologia tarjoaa näkökulman siihen, miten teknologiat muuttavat arkea monimutkaisin tavoin. Vaikka tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan, se on usein huonolaatuista. Muutokset tuovat mukanaan merkittäviä haasteita, mutta avaavat myös uusia mahdollisuuksia. Digitaalinen murros on yksi LUTin strategian painopisteistä.
”Koska teknologia vaikuttaa niin moneen eri sektoriin, sillä on valtava potentiaali tukea kestävyyttä. Se voi tehostaa prosesseja, vähentää hukkakulutusta ja uudistaa julkisia palveluja kestävämmäksi. Myös tekemällä teknologiasta itsestään kestävämpää saadaan aikaan suuri vaikutus”, kertoo ohjelmistotuotannon professori Jari Porras.
Suurin ympäristökuorma ei synny enää laitteista vaan infrastruktuurista
Islam huomauttaa, että mitä syvemmälle digitaaliset järjestelmät juurtuvat arkeemme, sitä vaikeampi käyttäjien on hahmottaa niiden kasvavaa hiilijalanjälkeä. Vielä 10–20 vuotta sitten huomio kohdistui ennen kaikkea laitteisiin. Nykyään suurimman kulutuksen aiheuttavat valtavat infrastruktuurit – pilvipalvelut, lohkoketjuverkot ja tekoälyn vaatima prosessointimäärä – jotka kuluttavat valtavasti energiaa ja resursseja.
Porras sanoo, että vaikka yksittäinen laite ei ehkä vaikuta kuluttavan paljon sähköä, sen käyttämät palvelut kuluttavat. Suoratoisto, viranomaisjärjestelmät ja muut digipalvelut pyörivät energiaa kuluttavissa datakeskuksissa, jotka vaativat runsaasti vettä jäähdytykseen ja vievät runsaasti maa-alaa, mikä vaikuttaa paikalliseen biodiversiteettiin.
”Lisäksi käyttämämme laitteet vaativat harvinaisia maametalleja ja päätyvät usein sähköjätteeksi, sillä kierrätysprosessit eivät vieläkään ole kovin tehokkaita”, hän jatkaa.
Ohjelmistot suunnitellaan usein toimimaan nopeasti, ei tehokkaasti, minkä tuloksena järjestelmien koko kasvaa ja ne tarvitsevat tehokkaampia laitteita. Porras painottaa, että jokaisen digitaalisen ratkaisun vaikutuksia tulisi arvioida kokonaisuutena.
"Loputtoman kapasiteetin kasvattamisen sijaan on palattava periaatteisiin, joissa ohjelmistot voivat toimia vähemmällä datalla eikä digitaalisten palvelujen käyttö edellytä jatkuvasti uusien laitteiden hankintaa”, hän kertoo.
Digitaalisten järjestelmien elinkaari on hyvin samankaltainen kuin fyysisissä tuotteissa:
- Luominen ja valmistus: Digitaalisissa järjestelmissä tämä tarkoittaa ohjelmistokehitystä ja infrastruktuurin rakentamista. Vaikka ohjelmisto on aineetonta, kehitystyö vaatii silti energiaa, laitteistoa ja resursseja.
- Käyttö: Energiankulutus ja tiedonsiirto muodostavat suurimman osan päästöistä.
- Elinkaaren loppu: Digitaalisissa järjestelmissä tämä tarkoittaa tyypillisesti siirtymistä uuteen järjestelmään vanhan sijasta. Tämä siirtymä on hoidettava huolellisesti, jotta olennaiset palveluketjut eivät katkea
Huomio: Vaikka ohjelmistot voivat olla pitkäikäisiä, laitteet vanhenevat. Joskus ohjelmisto vanhenee ennen laitteistoa, mikä pakottaa ennenaikaisiin päivityksiin. Siksi sekä laitteisto että ohjelmisto on huomioitava, kun arvioidaan digitaalisten järjestelmien elinkaarta.
Lähde: Jari Porras, LUT-yliopiston ohjelmistotuotannon professori
Suomessa on erinomaiset olosuhteet tutkia digitalisaation sosiaalisia vaikutuksia
Kun uudet teknologiat tulevat markkinoille, ihmiset voivat aluksi valita, ottavatko he ne käyttöönsä. Toiset omaksuvat uutuudet nopeasti, mutta osa reagoi päinvastaisesti ja esimerkiksi luopuu älypuhelimesta tai pitää sometaukoja. Valinnanvapaus säilyy, mutta ristiriitainen teknologinen ympäristö tekee valinnoista yhä vaikeampia. Kun teknologia myöhemmin vakiintuu ja muuttuu oletusarvoksi, kieltäytymisestä tulee yhä vaikeampaa.
"Ilman teknologioita ihmiset voivat jäädä sosiaalisesti syrjään ja menettää pääsyn keskeisiin instituutioihin. Hyvinvointi heikentyy, mahdollisuudet kapenevat ja tärkeät tukiverkostot voivat kadota. Tässä vaiheessa teknologian käyttö on välttämätöntä, ja se myös vähentää yhteiskunnallista monimuotoisuutta", kuvaa LUTin yhteiskuntatieteiden professori Kathrin Komp-Leukkunen.
Useimmat Euroopan maat ovat yhä ensimmäisessä vaiheessa, mutta Suomi on jo siirtynyt toiseen. Siksi Suomi tarjoaa erityisen kiinnostavan ympäristön tutkia digitalisaation sosiaalisia vaikutuksia.
"LUTin yhteiskuntatieteilijät ovat hyvin aktiivisia digitaalisen teknologian tutkimuksessa. Itse tutkin, miten työpaikkojen digitalisaatio vaikuttaa eläkkeelle siirtymiseen. Aiemmin digimuutokset lisäsivät kuormitusta ja vauhdittivat varhaiseläköitymistä, mutta nyt tilanne näyttää toisenlaiselta: oikein toteutettu teknologia voi helpottaa arkea ja tukea ihmisiä jatkamaan työelämässä pidempään", Komp-Leukkunen sanoo.
Miten rakennetaan kestävä digitaalinen tulevaisuus
Islam korostaa, että digitaalinen maailma ei ole erillään todellisuudesta, ja jokainen digitaalinen teko kysyy materiaaleja, energiaa ja infrastruktuuria. Siksi digitaalisten järjestelmien suunnittelu ja käyttö on nähtävä osana kestävää kehitystä.
Porraksen mukaan yksilötasolla ihmisten paras kestävyysteko on jatkaa nykyisten laitteidensa käyttöä vähintään vuoden pidempään. Tämä on tärkeää, koska laitteiden valmistus kuluttaa niiden elinkaaren aikana kaikista eniten resursseja. Laajempi muutos kuitenkin vaatii selkeää sääntelyä.
"Jos meillä on käytössä standardoidut ja läpinäkyvät kestävyysmittarit, vastuu voidaan jakaa tasapuolisesti tuottajien, palveluntarjoajien, infrastruktuuritoimijoiden ja käyttäjien välillä. Näin kukaan ei voi siirtää vastuuta muiden harteille", hän avaa.
Loppujen lopuksi on muistettava, että vaikka käytämme digitaalisia teknologioita, ihmisten omat tarpeet ja kyvyt pysyvät inhimillisinä. Jos vertaamme itseämme jatkuvasti digiteknologian luomiin epärealistisiin ihannekuviin, meillä on yhä suurempi riski kokea, että emme kelpaa ihmisinä.
"Meidän täytyy huolehtia itsestämme ja toisistamme ihmisinä riippumatta siitä, kuinka pitkälle digitalisaatio etenee. Digitaalisen ekologian käsite auttaa näkemään, milloin tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin, ja milloin tukeudumme digitaalisiin välineisiin”, Komp-Leukkunen korostaa.
Lisätietoja:
Najmul Islam
