Julkisesti rahoitettujen TKI-projektien tuloksia tarkastellaan usein sen kautta, syntyikö uutta tietoa, toimintamalleja, verkostoja, kokeiluja, konsepteja tai muita kehittämistuloksia. Tulokset voivat olla hyvin eritasoisia uuden ymmärryksen syntymisestä konkreettisiin prototyyppeihin asti.
Yritysten kannalta olennaista on kuitenkin se, mitä näiden tulosten pohjalta voidaan tehdä. Syntyykö projektissa riittävästi tietoa ja näyttöä, jotta yritys uskaltaa investoida ratkaisun jatkokehitykseen ja kaupallistamiseen? Kun yhteinen kehitystyö madaltaa usean yrityksen kynnystä tehdä omia investointi- ja kehityspäätöksiä, syntyy TKI-toiminnan vipuvaikutus.
Yhteisestä tarpeesta yhteiseen kokeiluun
Hyvinvointialan Metaversumipalvelut -projektissa toteutettiin kymmenen innovointicasea. Yksi niistä keskittyi kotona asumisen hyvinvointiin ja kokosi yhteen lähes 20 yritystä.
Lähtökohtana oli yhteinen kysymys: miten asiakkaita voitaisiin auttaa arvioimaan ja valitsemaan kodin hyvinvointia parantavia ratkaisuja? Ideoita kehitettiin yhdessä ja vietiin nopeasti prototyypin ja käytännön kokeilujen tasolle.
Tuloksena syntyi työkalun prototyyppi, jonka avulla asiakas voi itse tai yhdessä myyjän kanssa vertailla vaihtoehtoja esimerkiksi ekologisen, taloudellisen, toiminnallisen ja esteettisen arvon näkökulmista sekä painottaa itselleen tärkeimpiä tekijöitä.
Ratkaisua ei rakennettu yhden yrityksen tarpeisiin. Yritysten yhteisestä tarpeesta etsittiin pienin yhteinen nimittäjä ja siitä tehtiin mahdollisimman kevyt toimiva prototyyppi, jota eri toimialojen yritykset pystyivät tarkastelemaan omista lähtökohdistaan.
Prototyyppi tekee mahdollisuuden näkyväksi
Yleisen prototyypin arvo ei ole valmiudessa, vaan siinä, että idea muuttuu riittävän konkreettiseksi arvioitavaksi ja kokeiltavaksi. Yritykset voivat sen avulla kysyä:
- Voisiko ratkaisu toimia omassa liiketoiminnassa?
- Mitä hyötyä se tuottaisi asiakkaille?
- Millaisia uusia tuotteita tai palveluja sen ympärille voisi rakentua?
- Onko ideassa riittävästi potentiaalia omaan investointiin?
Kun teknologiaa, käyttäjien kiinnostusta, hyötyjä ja liiketoimintasoveltuvuutta arvioidaan yhteisessä kehitystyössä, jokaisen yrityksen ei tarvitse aloittaa nollasta. Samalla syntyy päätöksenteon tueksi tietoa, jonka hankkiminen yksin voisi olla yritykselle liian kallista tai riskialtista.
Kun yhteinen kehitys johtaa yrityskohtaiseen investointiin
Kotona asumisen hyvinvoinnin innovointicasessa tämä johti konkreettiseen jatkoon. Pihla Group päätti jo TKI-projektin aikana lähteä kehittämään prototyypin pohjalta omaa sovellustaan. Yhteisestä kokeilusta siirryttiin näin yrityksen omaan kehitys- ja kaupallistamistyöhön.
Tästä käynnistyi erityisen hieno jatkumo. Jatkokehittäjäksi löytyi LUT-yliopiston opiskelija, joka harjoitti yritystoimintaa opintojensa rinnalla. Hän osallistui sovelluksen jatkokehittämiseen ja tuotteistamiseen yhdessä Pihla Groupin kanssa.
Ratkaisu eteni lopulta Pihla Groupin jälleenmyyjäverkostoon ja sitä kautta loppuasiakkaiden käyttöön. Yhteisestä kehitysprosessista syntyi siis yrityksen oma investointi, liiketoimintaa opiskelijayrittäjälle sekä jälleenmyyjien ja asiakkaiden käyttöön päätynyt ratkaisu.
Mitä TKI-projektissa pitäisi mitata?
Perinteiset, geneeriset TKI-tulokset eivät yksin riitä kuvaamaan projektin vaikuttavuutta. Uuden tiedon, toimintamallien, verkostojen, konseptien ja prototyyppien rinnalla pitäisi tarkastella myös sitä, mitä yhteinen kehitystyö sai yrityksissä aikaan.
Vähensikö projekti yritysten epävarmuutta? Syntyikö investointipäätöksiä? Käynnistyikö yrityskohtaista jatkokehitystä tai kaupallistamista? Kuinka moni yritys otti seuraavan askeleen omalla rahalla ja omalla riskillä?
TKI-toiminnan vipuvaikutus näkyy juuri näissä seuraavissa liikkeissä. Mitä useampi yritys yhteisen kehitystyön pohjalta uskaltaa investoida omaan jatkoon, sitä suuremmaksi yhden TKI-panostuksen vaikutus voi kasvaa.
Kirjoittanut: Erno Salmela (LUT-yliopisto)
Lisätietoa
