Samat säännöt, eri resurssit: vastuullisen kansainvälistymisen kompastuskivi pk-yrityksissä

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat välttämättömiä Suomen talouden kasvulle. Kotimarkkinan rajallisuuden vuoksi yrityksen on pyrittävä kansainvälisille markkinoille, jos se tavoittelee suurempaa kasvua. 

Kansainvälisten markkinoiden tavoittaminen ja kasvu edellyttävät kasvaviin sidosryhmäodotuksiin, sääntelyyn sekä markkinakohtaisiin vastuullisuusvaatimuksiin vastaamista. Vastuullisen liiketoiminnan todellinen vaikuttavuus sekä syytökset viherpesusta koskevat myös pk-yrityksiä. 

Keväällä 2026 toteuttamani tapaustutkimus osoitti, että pk-yritysten tahto ja motivaatio toteuttaa vastuullista liiketoimintaa on erittäin korkea. Vaikkakin kansainvälinen liiketoiminta toimii hyvänä kirittäjänä pk-yritysten vastuullisuudelle, pyrkimys edistää vastuullisuutta on juurtunut pk-yritysten identiteettiin ja toimintatapaan. Samaan aikaan kansainvälisillä markkinoilla toimiminen kuitenkin vaikeuttaa kasvavien raportointivaatimusten ja rajallisten resurssien yhteensovittamista.  

Kansainväliset asiakkaat vaativat enemmän vastuullisuutta

Monet pk-yritykset toimivat alihankkijoina tai yhteistyössä isojen yritysten kanssa, jolloin niitä koskevat laajat raportointivaatimukset sekä vaatimus erilaisille sertifioinneille. Kansainvälisyys tiukentaa EU-sääntelyn vaikutusta pk-yrityksiin, lisää toimitusketjuvaatimuksia ja kasvattaa sertifikaattien merkitystä.  

Tutkimuksessani mukana olleet vastaajat kokivat, että Euroopan kansainvälisten asiakkaiden ja kotimaisten asiakkaiden välillä on huomattavia eroja. Esimerkiksi kierrätettävien materiaalien käyttöä sekä vastuullisuusargumenttien käyttöä tuotteissa arvostettiin enemmän esimerkiksi keskieurooppalaisilla markkinoilla.

Yhteistyö kilpailijayritysten kanssa koetaan suurena voimavarana.

Kansainvälisessä kontekstissa vastuullisuus on yhä enemmän asiakaslähtöistä, mikä ohjaa tapaa toimia ja on loppujen lopuksi riippuvainen siitä, mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan tuotteista. Kaiken kaikkiaan vastuullisuus on välttämätöntä, eikä vähimmäisvaatimus enää riitä.

Kokonaisuudessaan kyse on tasapainottelusta ja valinnoista taloudellisten kysymysten ja resurssien välillä asiakkaiden odotusten täyttämiseksi. 

Keinoja rajallisten resurssien kompensointiin

Yhteistyö kansainvälisten kumppaneiden kanssa tasapainottaa kasvavien vastuullisuusvaatimusten ja pk-yritysten rajallisten resurssien aiheuttamaa epäsuhtaa. Yhteistyö kilpailijayritysten kanssa koetaan suurena voimavarana. Tietojen ja taitojen jakamisen koetaan edistävän koko alan yhtenäisyyttä ja vastuullisuutta. 

Tutkimukseni case-yritysten edustajat kertoivat myös, että työntekijöiden hyvinvointi ja osaaminen on tärkeä voimavara resurssien rajoittamassa liiketoiminnassa. Vastuullisuuden toteutuminen ei ole kiinni pelkästä johdon osaamisesta, vaan myös asenteesta sekä siitä, kokevatko johtajat vastuullisuuden hyödyksi vai pakoksi ja osaavatko he tunnistaa ja hyödyntää keskeisiä sidosryhmiä sen toteuttamisessa.

Jos Suomi haluaa hyötyä pk-yritystensä vastuullisuudesta, sääntelyn ja tukirakenteiden pitäisi tukea sitä kasvun hetkellä. 

Yritysten oma sisäinen halu ja kekseliäisyys eivät kuitenkaan yksin riitä. Yksi tutkimukseni case-yritysten edustajista sanoi suoraan, ettei Suomen vientiä tavoittelevia pk-yrityksiä tueta riittävästi. Vientiin liittyvää tukea koettiin olevan tarjolla vain vähän, vaikka tarve on suuri.

Eräs case-yrityksistä oli saanut investointitukea ja toinen energiatehokkuusavustuksen. Molemmissa tapauksissa tuki oli nopeuttanut vastuullista kansainvälistymistä ja kasvua konkreettisesti. Tämä osoittaa, että kun tukea on ollut saatavilla, se on toiminut. Ongelma ei ole tuen tehottomuus, vaan sen vähäisyys ja epätasainen saatavuus alojen välillä.

Vastuullisuudesta ei saisi tehdä pk-yritysten taakkaa  

Pk-yritykset tuottavat yli puolet Suomen yksityisen sektorin liikevaihdosta. Kun kansainvälistyviltä pk-yrityksiltä vaaditaan samaa vastuullisuuden tasoa kuin suuryrityksiltä, kyse ei ole yksittäisen yrityksen haasteesta, vaan Suomen kilpailukyvystä maailmalla. Sertifiointi, raportointi ja toimitusketjuauditointi koskevat pk-yrityksiä samalla laajuudella kuin suuryrityksiä, mutta niiden resurssit vaatimusten toteuttamiseen eivät ole suurten yritysten tasolla. 

Jos Suomi haluaa hyötyä pk-yritystensä vastuullisuudesta kansainvälisenä kilpailuetuna, sääntelyn ja tukirakenteiden pitäisi tunnistaa sen tukeminen kasvun hetkellä. Yrityksen vastuullisuustoimien ei tulisi olla hidaste kasvulle, vaan päinvastoin valtion tulisi tukea vastuullisen toiminnan mahdollistamista niissä yrityksissä, joissa muutoksen läpiviemiseen ei ole käytettävissä suuryrityksen resursseja.

Suomalaiset pk-yritykset tarvitsevat nykyistä konkreettisempaa tukea vastuullisen kasvun ja kansainvälistymisen vauhdittamiseksi. Vastuullinen kasvu on paitsi Suomen etu myös globaali välttämättömyys.