Kun yrityksen toiminta on kestävää, se aiheuttaa ympäristölle, ilmastolle ja yhteiskunnalle minimaalista tai ei lainkaan haittaa. Regeneratiivisuus vie toiminnan askeleen pidemmälle. Sen keinoin pyritään uudistamaan ja parantamaan niin ympäristöä kuin yhteiskuntaa. Regeneratiivinen toiminta ei pelkästään palauta, vaan se tekee järjestelmästä paremman kuin mitä se on ollut.
”Regeneratiivinen liiketoiminta lisää sekä luonnon elinvoimaa että yhteiskuntien sosiaalista elinvoimaa”, sanoo LUT-kauppakorkeakoulun professori Juha Väätänen.
Regeneratiivisuus on toimintaperiaatteena tuoreempi kuin kestävyys. Väätänen vertaa regeneratiivisuuden olevan elinkaaressaan nyt samassa vaiheessa kuin kestävä kehitys vuonna 2012.
”Maailma on 13 vuodessa hyväksynyt kestävän kehityksen osaksi kaikkea toimintaa ja uskon, että sama tapahtuu myös regeneratiivisuuden kohdalla.”
Patagonia ja Järki Särki ovat esimerkkejä regeneratiivisesta liiketoiminnasta
Malliesimerkkinä pitkän linjan regeneratiivisesta yrityksestä Väätänen nostaa esiin Patagonian. Vuonna 1973 perustettu yhdysvaltalainen yritys valmistaa ulkoiluvaatteita, -varusteita ja -ruokia.
Patagoniaa pidetään yleisesti regeneratiivisuuden ja kestävän kehityksen edelläkävijänä yritysmaailmassa. Yritys esimerkiksi kierrättää raaka-aineita, kannustaa asiakkaitaan korjaamaan vaatteitaan ja varusteitaan ja on rakentanut oman alihankintaketjunsa, jonka avulla se käyttää vain kestävästi tai regeneratiivisesti tuotettuja raaka-aineita.
”Patagonia on hyvä esimerkki myös siksi, että kyse on suuresta yrityksestä. Heillä on yrityksenä selvästi tahtoa tehdä asiat eri tavalla, minkä takia he ovat myös kehittäneet kannattavia ratkaisuja sitä varten.”
Pienemmistä yrityksistä Väätänen nostaa esiin suomalaisen Järki Särjen, jonka regeneratiivisuutta LUT-kauppakorkeakoulun professori Laura Albareda on tutkinut yhdessä Ivey Business Schoolin professorin Oana Branzein kanssa.
Järki Särki tunnetaan samannimisestä kalasäilykkeestä, jossa käytetään särkeä. Niin sanottuna roskakalana särki vaikuttaa vesistöjen paikallisiin ekosysteemeihin heikentävästi. Sen poistaminen vesistöistä on siis regeneratiivista toimintaa.
”Monet regeneratiiviset yritykset ovat pieniä ja vaikuttavat ensisijaisesti paikallisessa ekosysteemissä ja kontekstissa. Uskon, että tulevaisuudessa tämän kaltaisia paikallisia innovaatioita, jotka eivät välttämättä skaalaudu isompaan mittakaavaan, syntyy entistä enemmän.”
Mitä regeneratiivisuus ja resilienssi tarkoittavat?
- Kestävyys – Kestävä toiminta aiheuttaa mahdollisimman vähän tai ei lainkaan haittaa ympäristölle, ilmastolle ja yhteiskunnalle.
- Regeneratiivisuus – Regeneratiivinen toiminta uudistaa, parantaa ja rakentaa ympäristöä, ilmastoa ja yhteiskuntaa.
- Resilienssi – Järjestelmän, yhteiskunnan tai yksilön iskun- ja muutoksenkestävyyttä kuvaava termi. Voi viitata myös järjestelmän kykyyn palata häiriöiden jälkeen ns. normaalitilaan.
- Restoratiivisuus – Restoratiivinen toiminta ennallistaa ympäristöä, ilmastoa ja yhteiskuntaa niiltä osin kuin toiminta on aiemmin aiheuttanut niille haittaa.
Resilienssi on monimutkainen käsite
Regeneratiivisuuden rinnalle käsitteinä nostetaan usein restoratiivisuus ja resilienssi. Restoratiivisuus viittaa esimerkiksi vahingoitettujen elinympäristöjen, kuten soiden ja turvepeltojen, ennallistamiseen.
Resilienssille sen sijaan ei ole olemassa suoraa suomennosta. Infrastruktuurien resilienssiä väitöstutkimuksessaan LUTissa käsittelevä Paavo Tertsunen kertoo, että yksinkertaisimmin tulkittuna resilienssi on palautumisnopeutta.
”Silloin oletetaan, että järjestelmällä on jonkinlainen normaalitila. Resilienssillä kuvataan palautumisnopeutta tai -kykyä siihen häiriö- ja muutostilanteiden jälkeen. Tällaista ajattelua voi myös kritisoida, koska oletus normaalitilasta on rajaava. Tosiasiallisesti muutospaineessa olevat järjestelmät myös uusiutuvat ja muuttuvat ajan myötä.”
Tertsunen nostaa esille ekologi C. S. Hollingin tunnetun määrittelyn, jonka mukaan resilienssi kuvaa järjestelmän suhteiden pysyvyyttä ja sen kykyä absorboida eli sietää muutoksia. Tällöin resilienssi nähdään ennemminkin joustavuutena: miten paljon painetta järjestelmä kestää, ennen kuin sen on pakko siirtyä uuteen tilaan.
Tertsunen työskentelee väitöstutkimuksensa ohessa Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijana. Hänen väitöstutkimustaan ohjaa LUTin tohtorikoululta rahoituksen saanut apulaisprofessori Antti Silvast yhdessä Durhamin yliopiston professori Simone Abramin kanssa. Durhamin yliopisto on arvioitu tuoreeltaan Iso-Britannian viiden parhaan yliopiston ja sadan maailmanlaajuisesti parhaan yliopiston joukkoon.
Onko yhteiskuntamme jo liian resilientti?
Regeneratiivinen toiminta on aina myös kestävää, mutta kestävä toiminta ei ole useinkaan regeneratiivista. Samaan tapaan sekä regeneratiiviset että kestävät järjestelmät ja toimintatavat voivat olla hyvin resilienttejä etenkin pitkällä aikavälillä. Resilientit järjestelmät eivät kuitenkaan automaattisesti ole kestäviä, saati regeneratiivisia.
Olisi hyvä pohtia, onko järjestelmämme jopa niin vakaa, että sen muuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta, vaikka tarve ja toive muutokselle on olemassa.
”Nyky-yhteiskuntamme on muutoksenkestävä niin hyvässä kuin pahassa. Me pystymme elämään edelleen normaalia elämää, vaikka viimeiset vuodet ovat olleet vähintäänkin tapahtumarikkaita. Mutta olisi hyvä pohtia, onko järjestelmämme jopa niin vakaa, että sen muuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta siitä huolimatta, että tarve ja toive muutokselle on olemassa”, Tertsunen huomauttaa.
Hän korostaakin, että tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa rakennettaessa nämä kolme käsitettä eli järjestelmien ominaisuutta tulisi pitää yhdessä. Tämä voi puolestaan edellyttää sitä, että tarkastelemme esimerkiksi infrastruktuureja nykyistä monipuolisemmin, kuten Tertsunen omassa väitöstutkimuksessaan tekee.
Muutoksen taustalla ovat aina ihmiset
Järjestelmien lisäksi yhtälöön linkittyvät ihmiset. Ihmiset itsessään ovat resilienttejä, mutta toimintamme myös rakentaa eri järjestelmien resilienssiä. Ihmisten toiminta on myös kestävyyden ja regeneratiivisuuden ytimessä.
Juha Väätänen puhuu tässä yhteydessä muutosagenteista, jotka ovat eräänlaisia liike-elämän aktivisteja. He vievät muutosta voimakkaasti eteenpäin yritysten sisällä.
Konkreettinen esimerkki muutosagentista on Patagonian perustaja Yvon Chouinard. Huomatessaan yrityksensä menestyvän hän tunnisti myös mahdollisuutensa vaikuttaa itselleen tärkeisiin aiheisiin sen kautta. Chouinard on myös pitänyt tärkeänä, että kasvusta huolimatta Patagonia säilyy uskollisena alkuperäiselle arvopohjalleen. Ajatus paremman maailman rakentamisesta on istutettu yritykseen strategiatasolta lähtien.
”Monikansallisissa yrityksissä omistajajoukko on usein hyvin hajautunut. Siksi muutos vaatii muutosagentteja, joilla on mahdollisuus lähteä kokeilemaan uudenlaista tapaa tehdä asioita”, Väätänen kertoo.
Poliittinen järjestelmä on usein hidas puuttumaan asioihin, eikä sillä ole globaalia muutosvoimaa. Tämän takia yritykset ovat usein muutoksen edelläkävijöitä.
”Etenkin yrittäjät, jotka luovat uutta. Heillä on mahdollisuus ratkaista asioita nopeasti ja uudella tavalla.”
Lisätietoja:
