Tutkijat ehdottavat, että vetyä kannattaisi kuljettaa korkeintaan satoja kilometrejä. LUT-yliopiston, Tampereen yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä HYGCEL-tutkimushankkeessa selvitettiin, miten uudet sähkö- ja vetyinfrastruktuurit kannattaa rakentaa Suomessa.
“Kokonaisvaltainen ja monitieteinen systeemitason tarkasteleminen on ensiarvoisen tärkeää, kun suunnitellaan uutta Power-to-X-infrastruktuuria (P2X)”, sanoo projektipäällikkö Mari Tuomaala LUT-yliopistolta.
Tutkimus osoittaa, että P2X-lopputuotteiden, kuten synteettisten polttoaineiden, siirtäminen on aina edullisempaa kuin sähkön, hiilidioksidin tai vedyn. Lisäksi sähkön ja vedyn siirtäminen ovat kustannuksiltaan lähellä toisiaan. Tutkimuksen mukaan P2X-lopputuotteita kannattaisi valmistaa kattavasti koko Suomessa, käytännössä esimerkiksi tuulivoimala-alueiden lähellä. Laitosten sijainti vaikuttaa myös keskeisesti infrastruktuurin rakentamisen kustannuksiin.
Tutkimuksessa analysoitiin myös satoja vetyonnettomuuksia. Analyysi osoittaa, että ihmisen toiminta on vaikuttanut suurimpaan osaan onnettomuuksista. Lisäksi erilaiset liitoskohdat ovat tutkimuksen mukaan kaikkein haavoittuvimpia osia vetyyn liittyvissä rakenteissa. Vedyn tuotannon ja kuljettamisen turvallisuutta voidaan siis parantaa etenkin koulutuksilla.
”Sähköverkon kuormitusta voidaan keventää myös hyödyntämällä akkuvarastoja, mutta ne eivät yksin riitä alueellisen tasapainon ylläpitämiseen. Lisäksi tarvitaan kulutuksen joustoa”, toteavat sähkötekniikan professori Sami Repo ja projektipäällikkö Yrjö Majanne Tampereen yliopistosta.
Tilaa Curious People -uutiskirje
Tilaamalla uutiskirjeemme saat sähköpostiisi noin 1–2 kertaa kuukaudessa luettavaa tutkimuksestamme puhtaaseen energiaan, ilmaan ja veteen sekä kestävään liiketoimintaan liittyen.
Suomi voisi hyötyä sähköntuotannostaan viemällä synteettisiä polttoaineita ja kemikaaleja muihin Euroopan maihin
HYGCEL-hankkeen laskelmien mukaan Suomi voisi tuottaa tuulivoimaa jopa 1 600 TWh vuodessa. Esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingrid käyttää vuoden 2035 energiantuotannon ennustearvona 160 TWh:a. Kun mukaan lasketaan myös aurinkosähkö, Suomi voisi tuottaa noin kymmenen prosenttia Euroopan uusiutuvasta sähköstä ja auttaa näin saavuttamaan EU:n päästötavoitteet.
Lisäksi Suomi voisi hyötyä sähköntuotannostaan valmistamalla ilmastopäästöjä vähentäviä, niin sanottuja positiivisen kädenjäljen tuotteita ja viemällä niitä muihin Euroopan maihin. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa synteettiset polttoaineet ja kemikaalit (P2X).
“Vetymarkkinoiden luomiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää luoda vedyn tuotannolle ja markkinoille toimiva ja vakaa sääntely-ympäristö mahdollisimman nopeasti. Tässä EU-sääntelyn mahdollistamat joustot tulisi käyttää hyväksi täysmääräisesti”, sanoo Itä-Suomen yliopiston energiaoikeuden professori Kim Talus.
Vetyä on tutkimuksen mukaan kuitenkin vaikea tuottaa kannattavasti, ja tuotanto edellyttää erilaisia tukia, matalia korkoja tai edullista sähköä. Kannattavuutta on erityisen tärkeää parantaa, koska P2X-tuotteet ovat tutkimuksen mukaan aina ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat fossiiliset tuotteet.
Lisäksi tutkijat huomauttavat, että luonto- ja maisema-arvojen huomioiminen vaikuttaa merkittävästi siihen, miten paljon uusiutuvan sähkön potentiaalia voidaan Suomessa lopulta hyödyntää. Myös asukkaiden tarpeet tulisi huomioida jo investoinnin suunnitteluvaiheessa. Hyväksytyimmät hankkeet ovat usein sellaisia, jotka parantavat koko alueen hyvinvointia.
Jatkotutkimuksessa aiotaan keskittyä muun muassa siihen, miten P2X-tuotantoa voidaan edistää kattavasti koko Suomessa.
Lisätietoja:
Kim Talus, energiaoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto, 050 442 3315, kim.talus@uef.fi
Sami Repo, sähkötekniikan professori, Tampereen yliopisto, 040 8490 454, sami.repo@tuni.fi
Yrjö Majanne, projektipäällikkö, Tampereen yliopisto, 040 1981 168, yrjo.majanne@tuni.fi
