Viittaaminen

Tieteellisessä kirjallisuudessa noudatetaan viittauskäytäntöä, jonka avulla kerrotaan lukijalle, mistä lähteestä kirjoittaja on saanut käyttämänsä lähtötiedot. Viittaaminen on tärkeää kahdesta syystä: ensinnäkin lukijan tulee voida löytää lähteenä käytetty julkaisu ja toiseksi lähdejulkaisujen kirjoittajilla on tekijänoikeuteen perustuva oikeus tulla mainituksi niissä yhteyksissä, missä heidän teoksiensa sisältöä käytetään lähdemateriaalina.

Viittausjärjestelmä käsittää tekstin sisällä olevat tekstiviitteet ja tekstin lopussa olevat lähde- eli kirjallisuusviitteet. Lähdeviitteistä muodostuu lähdeluettelo. Viitteiden selittävien sanojen kielen tulee olla sama kuin julkaisun kielen. Harvardin- eli nimi-vuosi-järjestelmässä tulee tekstiviitteeksi kaarisulkeisiin viitteen pääsana, tavallisimmin tekijän nimi, sitten vuosi ja teoksen sivu, esim. (Konttinen 1998, 114). 

Numeroviittauksessa, eli Vancouverin järjestelmässä, tulee viittauksen juoksevasta järjestysluvusta koostuva tekstiviite hakasulkeisiin [18] tai vinoviivojen väliin /18/. Tietty lähde toistuessaan saa tietysti jo aiemmin annetun numeronsa. Lähdeluetteloon merkitään kirjallisuusviitteet numeroiden ne samalla numerolla kuin tekstiviitteessä.

Eri tieteellisillä lehdillä ja kustantajilla on omat viittauskäytäntönsä, joita kirjoittajien tulee noudattaa. Näitä käytäntöjä on lukemattomia. Tärkeää on kuitenkin, että viittaustietojen perusteella lukija löytää alkuperäisen, lähteenä käytetyn julkaisun.