Suomen teollisuus tuottaa vuosittain noin 28 miljoonaa tonnia biopohjaisia hiilidioksidipäästöjä (bio-CO2), mikä tekee Suomesta toiseksi suurimman (40 %) tuottajan Euroopassa. Suurin osa, noin 24 miljoonaa tonnia, syntyy sellun valmistuksessa.
Biopohjainen hiilidioksidi on ainoa hiilidioksidi, joka hyväksytään EU:n säädöksissä raaka-aineeksi uusiutuviin, ei-biologisen alkuperän polttoaineisiin (renewable fuels of non-biological origin, RFNBO).
”Biopohjaisesta hiilidioksidista johdettujen polttoaineiden kysyntä tulee kasvamaan nopeasti 2030-luvulla.”
Koska EU:ssa polttoainetuottajille on säädetty RFNBO-polttoaineiden sekoitusvelvoite, biopohjaisesta hiilidioksidista johdettujen polttoaineiden kysyntä tulee kasvamaan nopeasti 2030-luvulla. Öljypohjaisten polttoaineiden korvaamista koskevat sääntelyvaatimukset tulevat voimaan nopeasti.
Suomen mahdollisuus tuottaa RFNBO-polttoaineita biopohjaisesta hiilidioksidista vihreän sähkön avulla ylittää kaksinkertaisesti nykyiset kotimaiset polttoaineiden kulutustarpeet, ja vuosittaiset tulot olisivat 10–20 miljardia euroa.
Curious People -uutiskirje kertoo ratkaisuista, joilla autamme yhteiskuntaa, teollisuutta ja liiketoimintaa uudistumaan sekä raivaamme tietä energiasiirtymässä ja luonnonvarojen kestävässä käytössä.
Suunnittelu on liian hidasta
Jotta kysynnän kasvuun voidaan vastata, polttoaineen tuotantoa on kasvatettava nopeasti. Suurin osa Suomen bio-CO2-päästölähteistä – noin 24 miljoonaa tonnia – on peräisin sellutehtaista. Tällä hetkellä metsäteollisuusyritykset tutkivat mahdollisuuksia biopohjaisen hiilidioksidin talteenotolle, mutta vähäisin panoksin. Suurimmat puunjalostusteollisuuden yritykset Suomessa ovat UPM, Stora Enso ja MetsäGroup.
Pelkästään EU:n RFNBO-kerosiinipolttoaineen kysynnän täyttäminen vuonna 2035 – arvioitu 500 000 tonnia – vaatisi bio-CO2-päästöjen talteenoton määrää, joka vastaa noin kolmen suuren sellutehtaan päästöjä, yhteensä noin 7,5 miljoonaa tonnia.
”Tarvittava teknologia on kuitenkin saatavilla.”
Biopohjaisen hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen (carbon capture and utilisation, CCU) suunnittelu on liian hidasta ja metsäteollisuusyritysten lukitsemaa. Tarvittava teknologia on kuitenkin saatavilla (technology readiness level 9).
Liiketoimintamahdollisuus ei kestä ikuisesti, koska ilmakehän hiilidioksidin suoran talteenoton (direct air capture, DAC) kehitys etenee. Sen odotetaan tulevan merkittäväksi vuoden 2040 jälkeen. Teknologia on kehitteillä ja johtava alue on edelleen Eurooppa, mutta Kiinan odotetaan ohittavan pian.
Hallitus ja metsänomistajat voivat vauhdittaa ratkaisuja
Suomen hallitutuksen tulisi vauhdittaa kansallisella sääntelyllä biopohjaisen hiilidioksidin käytön vapauttamista sen kansantaloudellisen arvon realisoimiseksi. Nämä toimet voivat sisältää kannustimien tarjoamisen, bio-CO2-päästökaupan luomisen tai näiden lähestymistapojen yhdistelmän.
Biopohjaisen hiilidioksidin liiketoiminta-arvon vuoksi sitä tuottavien yritysten tulisi aktiivisesti etsiä kumppanuuksia energia-alan yritysten kanssa, joilla on markkinoille pääsy ja edistynyt teknologia. Tämä parantaisi toimialan kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä Suomessa.
Yksi vaihtoehto on, että metsänomistajat alkavat vaatia puun myynnin yhteydessä toimenpiteitä ja sellutehtaiden sitoutumista hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen. Tämä voisi toteutua esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n kautta.
Kirjoittaja:
Panu-Petteri Laaksonen
