Kestävyys on noussut ohjelmistoalalla viimeisen viiden vuoden aikana marginaalisesta kiinnostuksen kohteesta valtavirtaan – ja samalla osin myös uuvuttavaksi velvoitteeksi. Ala on nyt murroskohdassa: alkuinnostus on hiipumassa, mutta todellinen vaikuttavuus on vasta alkamassa.
Kansallisissa Green ICT -hankkeissa, kuten MitViDi, Visiiri ja Victis, on kehitetty keinoja mitata ja vähentää digitaalisten ratkaisujen ympäristövaikutuksia sekä kasvatettu tietoisuutta alan vaikutuksista erityisesti yrityksissä.
Kukaan ei enää kyseenalaista kestävyystyötä, mutta monessa yrityksessä mietitään, mitä siitä oikeasti seuraa liiketoiminnalle. Keskeinen oppi on ollut yksinkertainen mutta vaikea: mittaaminen on vasta alku. Nyt ymmärretään lisäksi, että mittaaminen ilman päätöksiä ei muuta mitään.
Datakeskushankkeet herättävät uusia kysymyksiä
Yrityksissä kestävyys ei ole enää uusi kilpailuetu, vaan usein pakollinen osa toimintaa. Raportointivelvoitteet, datan kerääminen ja jatkuvasti muuttuvat standardit ovat lisänneet kuormitusta, ja monessa IT-yrityksessä on nähtävissä väsymystä. Samalla ulkoinen paine ei ole hellittänyt.
Esimerkiksi julkinen keskustelu datakeskusten energiankulutuksesta on osoittanut, että pelkkä tekninen tehokkuus ei enää riitä perusteluksi, vaan yhä useammin kysytään, mitä varten kapasiteettia rakennetaan ja kuka siitä lopulta hyötyy.
Yksi kestävyystyön keskeinen ongelma on myös näkökulmaero tutkimuksen ja yritysten välillä. Akatemiassa puhutaan systeemisistä muutoksista ja pitkän aikavälin vaikutuksista. Yrityksissä kysytään, mitä tämä tarkoittaa ensi kvartaalin tulokselle. Myös terminologia on hajanaista. Kaikki eivät puhu samoista asioista samoilla käsitteillä, mikä vaikeuttaa yhteistyötä. Organisaatiot ovat eri kypsyystasoilla, ja osa on vasta digitalisaation alkuvaiheessa. Joissain tapauksissa toinen tarkoittaa kestävyydellä vain taloudellista näkökulmaa, kun toiselle se tarkoittaa vain ympäristöön liittyviä kysymyksiä.
Euroopan unionin sääntely, kuten CSRD-raportointivelvollisuus, ekodesign-asetus ja digitaalinen tuotepassi, tiukentavat vaatimuksia entisestään. Pakko voi käynnistää muutoksen, mutta ei tee siitä vaikuttavaa. Tarvitaan myös halua ja ymmärrystä sekä kykyä nähdä laajoja kokonaisuuksia.
Curious People -uutiskirje kertoo ratkaisuista, joilla autamme yhteiskuntaa, teollisuutta ja liiketoimintaa uudistumaan sekä raivaamme tietä energiasiirtymässä ja luonnonvarojen kestävässä käytössä.
Kädenjälki on kilpailuetu, johon voi luottaa
Uskottavuus edellyttää läpinäkyviä menetelmiä ja ulkoista verifiointia. Ne erottavat aidon vaikuttavuuden viherpesusta. Tähän tarjoaa ratkaisun kädenjälkitutkimus, jota tehdään LUTissa laajasti. Digitaalisten ratkaisujen kädenjälki kertoo, miten ICT-ratkaisut voivat tuottaa mitattavia positiivisia vaikutuksia asiakkaille ja koko yhteiskunnalle.
ICT-alan rooli on kaksijakoinen: samat innovaatiot, jotka luovat ratkaisuja kestävyyshaasteisiin, tuottavat myös merkittäviä päästöjä. Siinä missä jalanjälki kertoo aiheutetusta ympäristöhaitasta, kädenjälki kertoo tuotetusta hyödystä.
Kädenjälki on strateginen työkalu, jolla edelläkävijäyritykset voivat saavuttaa huomattavia etuja kilpailijoihin nähden. Yritysjohdon tulisi nähdä siihen panostaminen strategisena sijoituksena tulevaisuuteen, ei kustannuksena. Tulevaisuuden menestyjät ovat niitä, jotka rakentavat tuotteita ja palveluita, joiden ytimessä on positiivinen vaikutus, ja jotka pystyvät sen myös osoittamaan.
Kestävyyttä ja kasvua
Kestävyystyön suurin uhka ei ole vastarinta vaan arkipäiväistyminen. Siinä piilee se vaara, että kestävyyteen ei enää panosteta strategisesti.
Ratkaisuna ei ole lisää raportointia. Vaikuttavuus syntyy, kun vastuullinen teknologia kytketään liiketoimintaan konkreettisina tuotteina ja palveluina. Jos kestävyys kytketään arvoon, se voi olla seuraava kasvun lähde. Kestävyys ja kasvu eivät ole ristiriidassa, vaan parhaimmillaan ne ruokkivat toisiaan.
Monitieteinen tutkimus lisää ymmärrystä
Allekirjoittaneet edustavat tutkimusrintamaa, jossa kestävyyttä ja sen vaikuttavuutta lähestytään yhtä aikaa kolmesta suunnasta. Yhtäältä tarkastellaan vaikuttavuutta ja liiketoimintakytköksiä, toisaalta digitaalisten ratkaisujen kädenjälkeä strategisena työkaluna, ja kolmanneksi tutkitaan, miten muutos oikeasti juurrutetaan organisaatioihin ja niiden rakenteisiin, prosesseihin ja päivittäiseen päätöksentekoon.
On olennaista kysyä, mitä organisaatioissa oikeasti tapahtuu tai jää tapahtumatta, kun kestävyystavoitteet kohtaavat arjen päätöksenteon. Tähän kytkeytyvät myös tekoälyn kiihdyttämä työn murros ja kysymys siitä, millaisia johtamisen ja yhteistyön tapoja uusi tilanne edellyttää. Jos emme huomioi sitä, että digitaalinen työympäristö korvaa yhä enemmän ihmisten välistä kohtaamista, emme rakenna kestävää työelämää.
Jos ensimmäinen vaihe ICT-yrityksissä oli ymmärtää ja mitata kestävyyttä, seuraava vaihe on muuttaa tekemisen tapoja. Siinä tarvitaan sekä teknologista että inhimillistä näkökulmaa. Kestävyys ei ole erillinen teema, vaan läpileikkaava muutos, joka koskee yhtä aikaa liiketoimintaa, teknologiaa ja työn arkea.
Kirjoittajat:
Laura Lakanen
Laura Partanen
