Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu melko paljon sähkönsiirron tehomaksuista. Huolimatta mediassa maalailluista uhkakuvista tarkoituksena ei ole nostaa loppukäyttäjien sähkölaskua, vaan päinvastoin ohjata kulutusta siten, että sähkönjakelun kustannustehokkuus paranee.
Verkkopalvelumaksu on osa sähkölaskua
Suomessa kuluttaja saa tyypillisesti kaksi sähkölaskua – toinen sähkönmyyjältä sähköenergiasta ja toinen jakeluverkkoyhtiöltä verkkopalvelusta. Sähkönmyyjän voi kilpailuttaa vapaasti, jakelua sen sijaan hoitaa paikallinen monopoli.
Verkkopalvelun kustannukset riippuvat pitkällä aikavälillä huipputehosta.
Verkkopalvelumaksusta käytetään kansankielessä nimitystä sähkönsiirtomaksu, ja sen yhteydessä kerätään myös valtiolle tilitettävä sähkövero. Kannattaa kuitenkin huomioida, että verkkopalvelu ei tarkoita pelkästään sähkönsiirtoa, vaan sitä, että sähköä on käytettävissä 24/7/365. Tämän valmiuden ylläpito maksaa suurin piirtein yhtä paljon riippumatta siitä, käyttääkö kuluttaja sähköä vai ei. Sen vuoksi siirretyn energian määrään perustuva laskutus on heikosti kustannusvastaava sähkönjakelussa.
Jakeluverkko mitoitetaan suurimman tehon perusteella, ja verkon elinikä on tyypillisesti kymmeniä vuosia. Siten verkkopalvelun kustannukset ovat lyhyellä aikavälillä kiinteitä ja pitkällä aikavälillä ne riippuvat huipputehosta.
Energiamurros tuo rakenteellisia muutoksia sähkönkäyttöön
Sähkön tuotannossa ja käytössä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia energiamurroksen myötä. Liikenne ja lämmitys sähköistyvät sähköautojen ja lämpöpumppujen myötä. Tämä lisää energiatehokkuutta, kun siirrytään esimerkiksi polttomoottorista sähkömoottoriin.
Mikäli suurten tehonkäyttökohteiden kulutusta ei ohjata, joudutaan tekemään kalliita investointeja verkon vahvistamiseksi.
Liikenteen sähköistyminen ei aiheuta ongelmia sähköenergian riittävyyden suhteen. Haasteita kuitenkin aiheutuu sähköverkolle, jos suurta määrää autoja ladataan yhtä aikaa. Samoin yksittäisen kuluttajan liittymässä syntyy haasteita, jos samaan aikaan ladataan sähköautoa ja käytetään esimerkiksi sähkökiuasta tai muuta paljon tehoa kuluttavaa laitetta. Mikäli suurten tehonkäyttökohteiden kulutusta ei ohjata, joudutaan tekemään kalliita investointeja verkon vahvistamiseksi.
Curious People -uutiskirje kertoo ratkaisuista, joilla autamme yhteiskuntaa, teollisuutta ja liiketoimintaa uudistumaan sekä raivaamme tietä energiasiirtymässä ja luonnonvarojen kestävässä käytössä.
Tehomaksu verkkopalvelumaksussa
Nykyisin pienasiakkaan verkkopalvelumaksu koostuu tyypillisesti kahdesta komponentista: kiinteä maksu (€/kk), joka voi perustua liittymän pääsulakkeen kokoon, sekä energiaperusteinen maksu (snt/kWh). Isommilla sähkönkäyttäjillä tehomaksu (€/kW) on ollut käytössä jo pitkään, ja nyt se on tulossa myös pienemmille kuluttajille.
Kulutusta voi edelleen ohjata vaihtuvan pörssihinnan mukaan.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että tehomaksun sisällyttäminen verkkopalveluhinnoitteluun on tehokas keino ohjata energiankäyttöä siten, että jakeluverkon huipputehon kasvu voidaan välttää. Vaikka tehomaksu ohjaakin pienentämään verkosta otettavaa huipputehoa, voi kulutusta edelleen ohjata vaihtuvan pörssihinnan mukaan, kuitenkin huomioiden samalla huipputehon hallinnan. Huipputehon pienentäminen ei siis poista hyötyä, jonka kuluttaja voi saada ohjaamalla omaa sähkönkulutustaan pörssisähkön vaihteluiden mukaan.
Lainsäädäntöä on tarkistettu
Verkkopalveluiden hinnoittelua ohjaa sähkömarkkinalaki (588/2013), jossa todetaan (24§), että ”Verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista”. Energiavirasto valvoo kohtuullisuutta siten, että sähköverkkoyhtiöiden liikevaihdolle on asetettu katto. Yksittäisiä hintoja ei siis säädellä, vaan kokonaisliikevaihtoa. Lainsäädännöllisiä esteitä tehomaksujen käytölle ei ole ollut, ja muutama verkkoyhtiö (mm. Helen Sähköverkko ja Lahti Energia Sähköverkko) on ottanut ne jo käyttöön myös pienasiakkailla. Tällä hetkellä tehomaksujen määräytymisperusteet ovat kuitenkin epäyhtenäisiä.
Lainsäädännöllisiä esteitä tehomaksujen käytölle ei ole ollut.
Tänä vuonna Sähkömarkkinalakiin tuli uusi pykälä (54§), jossa todetaan seuraavasti: ”Sähkönjakelupalvelutuotteiden jakelumaksun hintarakenne voi koostua perusmaksusta, energiamaksusta ja tehomaksusta… Energiavirasto voi antaa sähkökauppa-asetuksen 18 artiklan mukaisia tarkempia määräyksiä tehomaksun ja aikajaotuksen kansallisista määräytymisperusteista...”
Tämä muutos tarkoittaa sitä, että sähköverkkoyhtiöt todennäköisesti ottavat tehomaksut laajemmin käyttöön, kun määräys tehomaksujen yhtenäisistä määräytymisperusteista tulee voimaan.
Automaatio tulee avuksi
Tehomaksun tavoite on, että sähkönkäyttäjällä on taloudellinen kannuste ohjata kulutusta siten, että verkon kustannukset ja sen myötä verkkopalvelumaksut minimoidaan pitkällä aikavälillä. Pääpaino tässä on suurilla tehonkäyttökohteilla, kuten sähköauton lataus ja sähköinen lämmitys.
Monimutkaisen optimoinnin ei kuitenkaan pitäisi lisätä sähkönkäyttäjän huolia.
Yhtälö saattaa kuulostaa monimutkaiselta – vasta äskettäin on opittu ohjaamaan kulutusta vaihtelevan sähkön pörssihinnan mukaan, ja nyt rinnalle tulee myös huipputehon hallinta. Tämän monimutkaisen optimoinnin ei kuitenkaan pitäisi lisätä sähkönkäyttäjän huolia.
Tavoitteena tulee olla, että ohjaus hoidetaan automaatiolla. Älykäs sähköauton lataus ja älykäs lämmityksenohjausjärjestelmä huolehtivat siitä, että kodin sisälämpötila on halutulla tasolla, lämmintä vettä riittää, auton akku on täynnä ja samalla sähkölasku ei kasva. Eli vastauksena otsikon kysymykseen: ei tarvitse olla huolissaan.
Kirjoittaja:
Samuli Honkapuro
Lähteet:
Honkapuro, S., Haapaniemi, J., Haakana, J., Lassila, J., Partanen, J., Lummi, K., Rautiainen, A., Supponen, A., Koskela, J., Järventausta, P. 2017. Jakeluverkon tariffirakenteen kehitysmahdollisuudet ja vaikutukset. LUT Scientific and Expertise Publications. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-105-9
Haakana, J., Haapaniemi, J., Lamminpää, A., Lassila, J. 2024. Sähkömarkkinan hintavolatiliteetin vaikutukset sähkön kulutusjoustoon ja sähkönjakelujärjestelmään. LUT Scientific and Expertise Publications. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-412-208-5
