LUT-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden menetelmän, jolla maatalouden vaikutuksia biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen voidaan mitata aiempaa tarkemmin. Ympäristö-DNA:ta (eDNA) hyödynnetään ensimmäistä kertaa elinkaariarvioinnissa (Life Cycle Assessment, LCA), jota käytetään laajasti ruuantuotannon kestävyyden arviointiin.
Maataloustuotanto aiheuttaa merkittävää luontokatoa. Ruuantuotanto vie paljon maapinta-alaa, käyttää kemiallisia lannoitteita ja kasteluvettä sekä tuottaa huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä, jotka kuormittavat luonnon ekosysteemejä ja vähentävät monien lajien elinympäristöjä.
Samaan aikaan yhä useampi viljelijä pyrkii vähentämään ympäristökuormitusta siirtymällä agroekologisiin viljelymenetelmiin, kuten uudistavaan maatalouteen, luomutuotantoon ja peltometsäviljelyyn. Näiden viljelytapojen todellisia luontohyötyjä on kuitenkin ollut vaikea mitata luotettavasti.
Ympäristöystävällisten viljelytapojen luontohyödyt voivat jäädä piiloon
Kansainvälisen luontopaneeli IPBESin mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen keskeisiä suoria ajureita ovat muiden muassa maankäyttö, luonnonvarojen ylikäyttö, ilmastonmuutos ja saastuminen. Monet näistä kytkeytyvät suoraan maataloustuotantoon, mutta erityisesti maankäyttöä pidetään merkittävimpänä tekijänä, minkä vuoksi se on ollut keskiössä monissa biodiversiteettiarvioissa. Ruuantuotannon biodiversiteettivaikutuksia mitataan laskennallisesti sen perusteella, kuinka paljon maa-alaa tuotanto vaatii ja millaisia keskimääräisiä vaikutuksia sillä oletetaan olevan luonnolle.
Ongelma on, että nykyiset menetelmät eivät juuri erota erilaisia viljelytapoja toisistaan. Agroekologisen viljelyn vaikutuksia on usein arvioitu koko maan keskiarvojen perusteella, vaikka nämä keskiarvot painottuvat voimakkaasti intensiiviseen tavanomaiseen maatalouteen. Tämä on voinut johtaa siihen, että ympäristöystävällisempien viljelytapojen luontohyödyt jäävät näkymättömiin.
Tutkijat ovat nyt kehittäneet ratkaisun hyödyntämällä ympäristö-DNA:ta. Menetelmä perustuu siihen, että eliöt jättävät ympäristöönsä DNA:ta esimerkiksi maaperään. Näitä DNA-jälkiä analysoimalla voidaan nopeasti ja tarkasti selvittää, millaisia eliöitä alueella elää.
Curious People -uutiskirje kertoo ratkaisuista, joilla autamme yhteiskuntaa, teollisuutta ja liiketoimintaa uudistumaan sekä raivaamme tietä energiasiirtymässä ja luonnonvarojen kestävässä käytössä.
Ympäristö-DNA kertoo luonnon monimuotoisuudesta tilatasolla
Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa menetelmää testattiin uudistavaa maataloutta harjoittavalla tilalla analysoimalla pellosta kerättyjä maaperänäytteitä. Tulokset osoittivat, että ympäristö-DNA:n avulla voidaan mitata luonnon monimuotoisuutta suoraan tilatasolla.
“Ympäristö-DNA:n yhdistäminen elinkaariarviointiin muuttaa ruuantuotannon kestävyyden arviointia. eDNA:n älykäs hyödyntäminen mahdollistaa agroekologisen viljelyn biodiversiteettivaikutusten tarkan ja luotettavan arvioinnin. Nyt voimme mitata luonnon monimuotoisuutta suoraan pelloilta sen sijaan, että tukeudumme karkeisiin keskiarvoihin”, sanoo hanketta johtava tutkijatohtori Natasha Järviö LUT-yliopistosta.
Uusi menetelmä tuo elinkaariarviointiin mukaan myös eliöryhmiä, kuten sienet ja maaperän pieneliöt, joilla on keskeinen merkitys maaperän hyvinvoinnille ja sadontuottokyvylle. Aiemmin nämä ovat usein jääneet kokonaan arviointien ulkopuolelle.
”Se tarjoaa viljelijöille, yrityksille ja päättäjille aiempaa luotettavampaa tietoa päätösten tueksi ja auttaa edistämään maataloutta, joka tukee luonnon monimuotoisuutta”, Järviö jatkaa.
Tutkimus jatkuu vielä kahden vuoden ajan. Aineisto sisältää jo kymmeniä eDNA-näytteitä regeneratiivisista, tavanomaisista ja perinteisistä maaseutubiotoopeista, ja analyysit on toteuttanut Bioname.
Lisätietoja:
