Protopaja JHC on monella tapaa yliopistomaailman kapinallinen, ja erikoinen on myös pajan arkea pyörittävä kolmikko

Marko Kasurinen kehitti lapsena kummitusskannerin, Terhi Virkki-Hatakka rakensi 14-kesäisenä isänsä kanssa kesämökin ja Markku Ikävalko teki kaikenlaisia mystisiä hyperlaitteita. LUT-yliopiston JHC-protopajaa luotsaa kekseliäs kolmikko, joka yleensä välttelee valokeilaa. Nyt he kertovat, miksi JHC on yliopistomaailman kapinallinen ja miksi sitä ei voi johtaa.

Hengittävä, elävä olio, jonglööraava mustekala tai palapeli, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt. Tila, jossa opiskelija alkaa itse kirjoittamaan omaa tulevaisuuttaan sen sijaan, että vain ajautuisi kurssilta toiselle. Paikka, jolla ei ole takaseinää. Yliopistomaailman kapinallinen, joka kannustaa sopivasti hulluun luovuuteen.

Näin kuvailevat työpaikkaansa ja yhteisöään LUT-kauppakorkeakoulun tutkijaopettaja Markku Ikävalko ja projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka sekä LUTin oppimis- ja tilapalveluiden kehittämispäällikkö Marko Kasurinen. He luotsaavat LUT-yliopiston Lappeenrannan kampuksella sijaitsevaa J. Hyneman Center -protopajaa (JHC).

JHC toimii osana LUT-kauppakorkeakoulua, ja sen toimintaa pyörittävä kolmikko koostuu Markku Ikävalkon mukaan hyvin erilaisista ihmisistä.

"Tulemme juuri ja juuri toimeen", hän heittää.

Voi sanoa, että JHC on pitkälti Ikävalkon luomus. Hän on paitsi kauppatieteiden tohtori, myös taitava käsistään – hän on oppinut korjaamaan koneita ja laitteita kotitilallaan ja remontoinut vanhan puutalon pieteetillä lattiasta kattoon. Tarina kertoo, että juuri Ikävalko alkoi ajaa protopajan perustamista LUTiin ja puhui rehtori Juha-Matti Saksan idean taakse – kuten myös insinööri-keksijä Jamie Hynemanin.

Hyneman oli kutsuttu LUTin kunniatohtoriksi, ja hän saapui promovoitavaksi kesäkuussa 2017. Hänelle esiteltiin yliopiston peruskorjattavia tiloja, ja tulevan protopajan kohdalla Markku Ikävalko esitti hänelle kysymyksen: "Would you like to be involved?" Jamie vastasi vain: "Yes."

Ikävalko kiiruhtaa kuitenkin siirtämään puheen heti kärkeen pois itsestään ja kuvailee Terhi Virkki-Hatakkaa LUT-yliopiston neljänneksi tiedekunnaksi.

"Ilman Terhiä mistään ei olisi tullut mitään. Terhi on koonnut kaiken JHC:n suunnittelun yhteen, pitänyt jatkuvasti muuttavan toiminnan koossa ja luonut verkostoja muiden yliopistojen protopajoihin. Samaan aikaan hän käyttää puolet työajastaan LUTin tohtorikoulun tehtäviin", Ikävalko kertoo.

"Marko puolestaan työskentelee päivittäin jonglööraavan mustekalan eli JHC:n arjen ja rakentamisprojektien keskellä."

"Kaikkia meitä on tarvittu", Virkki-Hatakka kuittaa.

Virkki-Hatakka vastaa esimerkiksi kansallisten tohtorikurssien järjestämisestä LUTissa ja on myös hoitanut päävastuullisena kansallisen tohtorikoulutusverkoston asioita LUTin puheenjohtajuuskaudella 2021. Lisäksi hän suorittaa työnsä ohella kursseja muun muassa ympäristö- ja tähtitieteessä.

"Niistä ovat saaneet alkunsa pohdinnat esimerkiksi sähköisten ajoneuvojen akkumateriaalien koko elinkaaresta ja siitä, millaisia ympäristönsuojeluasioita tulisi huomioida Telluksen ulkopuolella", Virkki-Hatakka kertoo.

Niin, JHC:llä edes taivas ei ole rajana tekemiselle.

"Tekihän UPM koivuvanerista satelliitinkin", Ikävalko havainnollistaa JHC:n vanerivaraston kupeessa.

Virkki-Hatakalla on tausta kemiantekniikassa, joka oli hänen ensimmäisen väitöskirjansa aiheena.  Virkki-Hatakka oli tekemässä tutkimusta kemiantekniikan laitehallissa, kun hänen lantiolleen ulottuvat, letitetyt hiuksensa jäivät kiinni koneeseen.

"Kumarruin katsomaan jotakin, ja hiukseni jäivät jumiin. Koneen hätä-seis-painike oli selkäni takana käteni ulottumattomissa. Sitten tajusin potkaista taaksepäin ja onnistuin painamaan jalallani hätä-seis-painiketta. Minulta lähti niskasta iso tukko hiuksia, ja päätä särki sinä iltana vietävästi, mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin", Virkki-Hatakka kertoo.

Turvallisuus onkin tärkeä arvo JHC:llä. Tavarat täytyy panna käytön jälkeen paikoilleen ja siivota muutenkin jälkensä. Marko Kasurinen lisää, että JHC:lla vallitsee tasa-arvo: kaikki tarttuvat harjanvarteen asemaan katsomatta.

"Meiltä kysytään usein, miten huomioimme täällä naiset. Vastaamme, että emme mitenkään. Kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa, täällä ei tehdä sukupuolesta tai mistään muustakaan ominaisuudesta numeroa", kolmikko kertoo.

Kummitusskanneri, poltettu nukkekoti ja mystisiä hyperlaitteita

Marko Kasurinen kertoo päätyneensä mukaan JHC:n toimintaan vähän vahingossa.

"Pyydettiin, ja minä heikkona hetkenä suostuin", Kasurinen heittää.

Ennen JHC:ta Kasurinen oli mukana LUTin Green Campus -toiminnassa kuutisen vuotta. Hän oli mukana rakentamassa esimerkiksi LUTin ympäristöjärjestelmiä ja aurinkovoimaloita.

Kasurinen on edelleen kirjoilla LUTin oppimis- ja tilapalveluissa ja vastaa muun muassa yliopiston sähkösopimuksista.

"Opiskelin alun perin auto- ja kuljetustekniikan insinööriksi, mutta tajusin pian, ettei harrastus välttämättä sovi työksi. Tuntui luontevalta jatkaa opintoja LUTissa, ja valmistuin konetekniikan diplomi-insinööriksi. Nykyään harrastus on muuttunut polkupyöriksi ja kestävyysurheiluksi. Metsässä liikkuminen on työlle loistava vastapaino", Kasurinen sanoo.

Poikasena Kasurinen kunnostautui purkamalla, kasaamalla ja virittämällä mopoja ja siirtyi sitten autoihin. Hän on omistanut vuosien aikana kymmeniä Fordeja.

"Marko ei ole vieläkään oppinut, hänellä on edelleen Ford", Ikävalko murjaisee.

"Ja nyt vielä nelikuiset kaksoset!"

Kasurinen nyökkää ja haukottelee.

Kultaisella 1980-luvulla syntyneen Kasurisen lapsuudessa esimerkiksi Ghostbusters-elokuva (1984) innoitti hänet askartelemaan oman kummitusskannerinsa. Se rakentui puusta ja vanhoista autonosista ja näytti Kasurisen mukaan aika samalta kuin elokuvassa. Tiettävästi skanneri ei kuitenkaan havainnut merkkejä tuonpuoleisesta elämästä.

JHC-kolmikkoa yhdistääkin erilaisten keksintöjen ja tavaroiden rakentelu. Ikävalko mainitsee kulttuurin monilahjakkuuden ja keksijän Spede Pasasen (1930–2001) olleen häntä itseään inspiroinut hahmo. Ikävalko rakensi kansakoulussa (nyk. peruskoulu) Pasasen malliin erilaisia pyöriviä ja liikkuvia "mystisiä hyperlaitteita".

Virkki-Hatakka rakensi teini-iässä isänsä kanssa kesämökin.

"Pihassamme oli paja, josta löysi aina puutavaraa ja tarvittavat työkalut. Väsäsin noin 11-kesäisenä itselleni myös kartanomallisen nukkekodin, jossa oli saranallinen katto, ristikkoikkunat ja niiden ympärillä lehtisahalla taiteilemani koristelistat. En oikeastaan koskaan leikkinyt nukkekodilla, idea oli vain tehdä se. Teini-iässä nukkekoti tuntui turhalta ja oma, parin vuoden takainen kädenjälki siinä näytti kömpelöltä, joten poltin sen. Jälkikäteen on harmittanut, että olisinpa ottanut edes valokuvan!" Virkki-Hatakka kertoo.

Uusia härpäkkeitä syntyy satunnaisesti JHC:n tiloissa edelleen, sillä protopajan varustelistalta löytyy laitteita moneen lähtöön – pylväsporakoneesta ompelukoneeseen.

"Olen ommellut täällä itselleni tanssikisoja varten tanssipuvun", Virkki-Hatakka sanoo.

"Terhi on harrastanut kilpatanssia jo vuosia, Marko kisaa maastopyörällä. Itse ilahdun, jos olen vielä hengissä Cooperin testin jälkeen", Ikävalko heittää.

On joutunut vähän rymistelemään

Yliopistolla pitäisi asettaa kaikelle tekemiselle laadulliset ja määrälliset tavoitteet, mutta JHC:lle se on vaikeaa, sillä Ikävalkon sanoin protopaja ei tule koskaan valmiiksi.

"Me ollaan vähän sellaisia yliopistomaailman kapinallisia", sanoo Ikävalko ja jatkaa:

"Perinteiset laatuvaatimukset ja tavoitteiden asettamiset eivät oikein istu meidän toimintamalliimme. JHC muuttuu ja kehittyy koko ajan, sisustuskin saattaa olla ensi viikolla erilainen kuin nyt. Onhan tällainen ajattelu herättänyt myös kysymyksiä ja vastarintaakin. On joutunut vähän rymistelemään saadakseen tätä ideologiaa läpi."

Kun työyhteisössä on paljon ihmisiä, tarvitaan myös sääntöjä.

"Mutta vapauden tunne on opiskelijalle kuitenkin kaikkein tärkein; että saa keksiä, kokeilla ja tehdä. Sitä vapautta yritämme täällä varjella", Ikävalko painottaa.

"Perusasiat pitää toki opetella peruskursseilla, että voi sitten luoda uutta", Virkki-Hatakka sanoo.

Kasurisen mielestä JHC on kuin kirjasto. Mutta toisin kuin kirjastossa, opiskelijat vain tuovat tilaan lisää. Virkki-Hatakka lisää vielä yhden tärkeän seikan:

"Kunhan ei hajota mitään eikä ketään – siinä oikeastaan ainoa sääntö, joka meillä JHC:ssä on", hän sanoo.

Tavoite on, että kolmen vuoden päästä JHC on jotain sellaista, mitä ei voida vielä kuvitellakaan.

"JHC on paikka, jota ei voi johtaa. Voit vain valita, oletko mukana vai et."
 

Mikä JHC?

  • Perustettiin vuonna 2018 LUT-yliopiston Lappeenrannan kampukselle.
  • Protopaja, jossa ideat muuttuvat esineiksi. JHC:n tiloissa järjestetään useita kursseja, yritysvierailuja ja muita tapahtumia.
  • On LUT-konsernin opiskelijoita varten, mutta myös henkilökunnan käytössä.
  • Oli alun perin Sammioksi kutsuttu tila protopajalle. Kantaa amerikkalaisen insinööri-keksijä Jamie Hynemanin nimeä. Hyneman osallistuu jatkuvasti protopajan kehittämiseen.
  • Noin 500 opiskelijaa suorittaa JHC:n orientaatiotentin vuosittain.
  • Tekee yhteistyötä muiden yliopistojen protopajojen kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla.
  • Tiesitkö? Jamie Hyneman osallistuu JHC:n toimintaan täysin vapaaehtoisesti; hänelle ei makseta palkkiota tekemisistään.

    LUT-kauppakorkeakoulu täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme tiedekunnan entisten ja nykyisten työntekijöiden sekä alumnien henkilöhaastatteluja.

 

Kannettavat pingispöydät

Konetekniikan opiskelijat Aki Salonen ja Tomi Suikkari tekemässä kannettavia pingispöytiä ainejärjestöille lokakuussa 2021. Suikkari oli aiemmin assistenttina JHC:llä ja mekaanikkona sähkökäyttöisen kilpamoottoripyörän JHC Ukkosen rakennusprojektissa. Tutkijaopettaja Markku Ikävalko kertoo, että opiskelijat ovat tavallaan JHC:n johtajia. "Opiskelijat saavat tehdä JHC:ssä mitä haluavat; niin kursseihin liittyviä asioita kuin omia ideoitaan, kunhan ne eivät vahingoita tekijää itseään, muita tai ympäristöä", hän sanoo.





 

 

 


 

Tyylikäs viinipiilo

JHC:n tutkijaopettaja Markku Ikävalko teki pyynnöstä kuvassa olevan pakkauksen hanaviinille. Kirjaviisaudet voivat hyvinkin tulla tarpeeseen illanistujaisten edetessä.







 

 

 

 

JHC Ukkonen

JHC:n projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka ottamassa tuntumaa JHC Ukkonen -sähkökilpakiituriin. Tavoite on tehdä Ukkosesta mahdollisimman nopea ja kevyt sähkömoottoripyörä, joka pärjää kilpailuissa. Pyörää on suunniteltu tietokoneella ja hyödyntäen 3D-tulostusta. Kehittämisessä on ollut mukana LUTin kone- ja sähkötekniikan opiskelijoita, mutta myös kauppatieteiden opiskelijoita. "Nyt on menossa viimeistely- ja säätövaihe. Pyörä pitäisi saada penkitettyä eli mitattua tehot. Toiveena on saada Ukkonen testattavaksi asvaltille ennen lumentuloa", Markku Ikävalko kertoo.




 

 

 

 


 


Ei pöllömpi idea

JHC:llä on omia sarjakuvahahmojaan, joiden esikuvat löytyvät JHC:n tiloista. Ne on piirtänyt Terhi Virkki-Hatakan tytär. Yksi hahmoista on pöllö, jolla on kiikarit otsallaan. "Pöllö tehtiin alun perin karkottamaan lokkeja katolta, koska linnut sotkivat paikat ulosteillaan. Pelotevaikutus ei kuitenkaan toiminut. Lokinpoikaset olivat menneet kyhjöttämään pöllön kylkeen. Niinpä pöllö tuotiin tänne JHC:n sisätiloihin tarkkailemaan", Markku Ikävalko kertoo.




 

 

 

 

In the U.S.

Marko Kasurinen, Terhi Virkki-Hatakka, Markku Ikävalko, valokuvaaja Teemu Leinonen ja LUT-yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa matkasivat marraskuussa 2017 Yhdysvaltoihin San Franciscoon vieraillakseen Jamie Hynemanin luona ja tutustuakseen hänen M5 Industries -protopajaansa. "Työstimme Jamien kanssa ideoita aamusta iltaan. Hänellä todella riittää niin sanotusti kaistaa aivoissa, ja meillä muilla oli työ pysyä perässä. Ne olivat pitkiä, mutta hienoja päiviä. Jamie on edelleen meihin yhteydessä säännöllisesti, melkein joka viikko, sparraillen meitä eteenpäin. Häneltä saattaa tulla monta sivua pitkiä sähköposteja, joita sitten yritämme tulkata täällä", Markku Ikävalko kertoo.
 

 

 

 

Automatisoitu parturi

Miten olisi automatisoitu hiustenleikkuu? Tälle parturille ei voi varata aikaa, sillä kyseessä on mainos vuodelta 2019. Parturirobotti tempaistiin kasaan viidessä minuutissa, kun haluttiin markkinoida JHC:n Co-Creation-ohjelmaa. Se etsi ideoita uusiksi tuotteiksi tai ratkaisuiksi, jotka pitäisi rakentaa tai testata. Ohjelma oli avoin kaikille LUT-konsernin opiskelijoille, ja itse Jamie Hyneman valitsi hakemusten joukosta kuusi ideaa. Valitut projektit saivat rahoitusta materiaalien hankintaan, mahdollisuuden opintopisteisiin sekä kommentteja ja sparrausta Hynemanilta.



 

 

 

 

Sukeltava drone

Veden alla liikkuvia droneja saa nykyään jo kaupasta, mutta vuonna 2019 sellainen rakennettiin JHC:n kevätseminaariin (Spring Build). JHC:n assistenttina toiminut diplomi-insinööri Perttu Juvonen kertoo, että sukeltava drone tehtiin pienellä porukalla. "Minun ideani oli se, että käytämme runkona viemäriputkea. Lisäksi hyödynsimme Kiinasta tilattavia radio-ohjattavien autojen ja veneiden tekniikkaa ja 3D-tulostusta. Myöhemmin keksittiin, että vedenalaista dronea pystyy hyödyntämään vaikkapa veden laadun tutkimisessa. Tämä JHC:llä rakennettu drone ei kylläkään tietojeni mukaan toimi", Juvonen kertoo.




 

 

 

 

Hilmo-hirvi

Hilmo-hirvi, rakennettu risuista ja kierrätysromusta, on lähdössä pienelle matkalle Markku Ikävalkon kanssa joulukuussa 2020. Hirvi vietiin LUT-yliopiston Lappeenrannan kampuksen sisäpihalle kirjaston kupeeseen, missä se edelleen seisoo. Hilmo ei ole kuitenkaan mikä tahansa hirvi, vaan siihen on rakennettu elektroniikkaa, jonka avulla se saadaan liikkumaan. "Toistaiseksi vain pää on liikkunut, mutta projekti jatkuu. Ideana on saada Hilmo säikyttelemään yliopistolla kulkevia", Ikävalko heittää. Hilmosta tuli jopa jonkinasteinen julkkis, sillä Etelä-Saimaa kävi tekemässä siitä jutun.








 

 

 

 

Hynebot

JHC:ssä kehitetyn telepresence-laitteen alkuperäinen idea oli mahdollistaa Jamie Hynemanin osallistuminen opiskelijoiden työhön etänä. "Testasimme JHC:ltä käsin Jamien pajalla San Franciscossa olevaa vastaavaa laitetta, ja viive laitteen toiminnassa oli minimaalinen", Terhi Virkki-Hatakka kertoo. Hynebot-nimeä kantava robotti tuo äänen ja kuvan lisäksi tilanteeseen liikkeen. Laite on koko ajan ihmisen ohjauksessa, ja kyseinen ihminen pääsee tämän mekaanisen avatarin avulla osallistumaan keskusteluun, näkemään tilan ja tekemään jotain, kun siihen kiinnitetään robottikädet.











 

 

 

Koneita joka lähtöön

Ensimmäisten koneiden joukossa tulivat porajyrsin, sorvi ja metallivannesaha. Myöhemmin saatiin lahjoituksena muun muassa hitsausvälineistöä, puutavaraa, työkaluja, turvakenkiä, lisää koneita ja paljon muuta. Markku Ikävalko kertoo, että myös kirpputorit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, kun JHC:lle on haalittu käyttökelpoista tavaraa. Kierrätys on ylipäätään tärkeä osa protopajan toimintaa. Pajalta löytyy esimerkiksi muovimurskain, joka tekee uutta muovinarua 3D-tulostusta varten. "Kerran teimme joulukortteja kierrätyspuusta ja kierrätetyllä idealla", Ikävalko murjaisee.
JHC:ssä opitaan uusia taitoja, mutta kaikkien ei tarvitse osata käyttää kaikkia laitteita. Oleellista on, että tiimi saa yhdessä rakentamansa asian riittävän valmiiksi.





 

 

Lisätietoja:

jhc@lut.fi

Lue seuraavaksi: