Kauppatieteiden alumni Mia Lehto työskentelee kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin asiantuntijana ammattikorkeakoulu Diakissa, mutta suunta hänen urapolulleen muodostui jo opiskeluaikana, kun hän löysi yliopiston naiskuoro Resonanssin pariin heti opintojen alussa vuonna 2010.
"Törmäsin Resonanssiin fuksisuunnistuksessa, jossa kuorolla oli perinteinen tehtävärasti. "Resolaisten" hyvä yhteishenki herätti heti kiinnostukseni, ja päätin hakea mukaan. Minulla kävikin tuuri, sillä heti ensimmäisten harjoitusteni jälkeen järjestettiin saunailta, jossa pääsin tutustumaan muihin kuorolaisiin vielä rennommassa ympäristössä. Jälkikäteen ajateltuna Resonanssi on vaikuttanut merkittävästi myös urapolkuuni, sillä tuosta saunaillasta lähtien kuoron kautta syntyneet verkostot ja kokemukset ovat osaltaan ohjanneet minua kohti nykyistä työtäni”, Lehto kertoo.
Lapsesta saakka musiikin parissa kasvaneelle Lehdolle kuorosta muodostui opiskeluajan tärkeä naisoletettujen kesken jaettu yhteisö.
Kuoron kautta syntyneet verkostot ja kokemukset ovat osaltaan ohjanneet minua kohti nykyistä työtäni.
Lehto oli ensimmäiset pari vuotta kuorossa rivijäsenenä, ykkössopraanon roolissa, minkä jälkeen silloinen puheenjohtaja Maria Matveinen pyysi Lehtoa seuraajakseen. Sen jälkeen alkoi aika vastuuroolissa.
”Teimme kahden puheenjohtajakauteni aikana paljon kehitystyötä; uudistimme muun muassa Resonanssin verkkosivut ja edelleen käytössä olevan kuoron logon. Musiikillisesti suuntauduimme enemmän pop-puolelle ja esiintymisemme saivat koreografioiden ansiosta paljon viihdekuoroille tyypillisiä elementtejä. Se vetosi myös yleisöön – myimme enemmän keikkoja kuin aikoihin. Jälkikäteen olen miettinyt, valtasiko meidät kehitystyössä jopa suuruudenhulluus, mutta ainakin tähtäsimme korkealle ja teimme sen yhdessä”, Lehto kertaa nauraen.
Sama kunnianhimo vei Lehdon Resonanssin puheenjohtajavuosien jälkeen myös koulutuspolitiikan pariin ylioppilaskuntaan ja yliopiston hallitukseen. Rohkaisevana seikkana toimi sekin, että ylioppilaskunnassa oli ollut edellisenä vuonna toinen kuoron jäsen ja Lehdolla oli vaaleissa muiden kuorolaisten tuki.
”Resonanssi oli minulle opiskeluelämän mullistaja. Vastuutehtävät Resonanssissa toimivat isona vaikuttimena sille, että ajauduin koulutuspolitiikkaan ja jäin tekemään työuraa korkeakoulusektorille. Onnistumiset kuorotoiminnassa antoivat minulle valtavasti itsevarmuutta ja uskoa kykyihini”, Lehto sanoo.
Lehto kuvailee opiskeluaikaansa LUTissa ainutlaatuiseksi ja painottaa opiskelijoiden omaa toimijuutta yliopistokulttuurin luomisessa.
”Voit lähteä LUTista, mutta LUT ei lähde sinusta. Olen ikuisesti kiitollinen saamastani opiskelukokemuksesta. Mielestäni kurssien ulkopuoliset aktiviteetit ovat juuri niitä toimia, joiden avulla rakennetaan kaikille tärkeää yhteisöllisyyttä. Erilaisen kerho- ja kiltatoiminnan avulla opiskelijoille tarjoutuu myös mahdollisuus hankkia kriittisiä työelämätaitoja", Lehto painottaa.
Lehto mainitsee mieleenpainuvimpana muistona suurkonserttien lisäksi Pohjoismaista ja Baltiasta opiskelijakuoroja yhteen keräävän NSSS-kuorofestivaalin, jotka järjestettiin vuonna 2014 Viron Tartossa.
”Lauloimme tuolloin Finlandia-hymnin tuhatpäisen kuoroyhteisön kanssa yhdessä. Muistan laulaneeni ja itkeneeni samaan aikaan, koska oli niin liikuttavaa jakaa tuollainen hetki niin monen kanssa ja saada laulaa osaavien kansainvälisten kuorokollegojen kanssa Suomelle merkityksellinen kappale”, Lehto sanoo.
Lehto kertoo saaneensa kuorosta hyviä ystäviä, laajat verkostot sekä tasapainoa ja hyvinvointia tiiviiseen opiskeluarkeen. Nyt alumnijäsenenä hän on ilolla saanut seurata kuoron jatkuvaa kehittymistä osallistuessaan muun muassa Resonanssin vuosijuhlille. Lisäksi Lehto on saanut työelämässään tärkeää sparrailuapua kuorokollegoilta.
”Kuoro on ainutlaatuinen paikka saada ystäviä, verkostoja ja ikimuistoisia kokemuksia. LUTissa on niin paljon kerhotarjontaa, että jokainen varmasti löytää omansa. Parhaimmillaan nämä yhteisöt ovat merkittäviä ilon lähteitä ja tukevat myös opiskelijan jaksamista ja mielenterveyttä”, hän summaa.
Sähkötekniikan ja kauppatieteiden alumni Matti Sohlman liittyi mieskuoro Teekkarilaulajiin kolmantena opiskeluvuotenaan. Kun yhteisöllinen tekeminen kiinnosti, kuorotoiminta tuntui kuorolaulutaustaa omaavasta Sohlmanista luonnolliselta vaihtoehdolta ja mahdollisuudelta tutustua uusiin ihmisiin.
”Kuorotoiminta rakentui viikoittaisten harjoitusten ympärille, ja lisäksi järjestimme joulu- ja kevätkonsertteja sekä teimme keikkaa erilaisten yritysten ja organisaatioiden tilaisuuksissa”, Sohlman kertoo.
Sohlmanin mainitsemat yritysten ja organisaatioiden tilaisuudet olivatkin opintojaan suorittavalle diplomi-insinöörin alulle kiinnostavia verkostoitumisen paikkoja.
”Pääsimme viihdyttämään monia sellaisia arvovaltaisia ihmisiä, joita emme olisi muuten päässeet tapaamaan. Kuorotoiminta avasi tässä mielessä paljon sellaisia ovia, joiden taakse ei olisi muuten ollut mitään asiaa. Teekkarilaulajissa näki myös yliopistoarjen kulissien taakse ja tutustui henkilökuntaan erityisellä tavalla. Kuorossa yhdessä tekeminen on poikkitieteellistä ja siinä tutustuu väkisinkin muiden alojen opiskelijoihin”, hän kuvailee.
Sohlman työskentelee tällä hetkellä vanhempana salkunhoitajana energiayhtiö Fortumin yritysmyynnissä. Kuorokeikkoja kertyi pelkästään opintojen aikana satoja, mutta hän on osallistunut valmistumisen jälkeenkin alumnijäsenenä suurimpiin konsertteihin ja tapahtumiin.
”Teekkarilaulajilla on vuosittain kokoontuminen Lappeenrannassa, johon on avoin kutsu kaikille kuoron nykyisille ja alumnijäsenille. Valmistumisen jälkeen olen ottanut osaa parhaisiin tapahtumiin ja rientänyt apuun, jos muutoin kokoonpanoa ei ole meinattu saada kasaan”, Sohlman sanoo.
Suomen teekkarikuorojen kokoontuminen järjestetään tänä syksynä ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa. Tapahtumaan odotetaan saapuvaksi 150–200 teekkarikuorolaista.
Resonanssin ja Teekkarilaulajien alumnijäsenet ovat myös lämpimästi tervetulleita mukaan. Tapahtuma sisältää erilaisia työpajoja kuorolaisille ja huipentuu suurkonserttiin Lappeenranta-salissa lauantaina 7.11. klo 16. Konsertti on avoin kaikille.
Kun Sohlman puhuu Teekkarilaulajista, hänen olemuksestaan ja sanoistaan välittyy vahvasti kuorolle tärkeä viihdyttämisen eetos, josta hän kertoo olleen paljon hyötyä myös työuralla.
”Kuorosta saa erinomaista esiintymiskokemusta ja sanavalmiutta, josta on todellakin hyötyä työelämässä. Teekkarilaulajissa elää viihdyttämisen eetos, jota voi hyödyntää yllättävissäkin paikoissa esimerkiksi asiakastapaamisissa tai -tapahtumissa. Se tarkoittaa taitoa toimia viihdyttäjänä ja viihtyvyyden luojana olematta kuitenkaan itse pääroolissa”, Sohlman kuvailee.
Ikimuistoisimmiksi kuoromuistoksi hänkin mainitsee NSSS-festivaalin, joka järjestettiin vuonna 2005 Lappeenrannassa sekä LUT-yliopiston 40-vuotisjuhlat, joissa Teekkarilaulajat olivat lämmittämässä yleisöä Lappeenrannan jäähallissa pop rock -yhtye Sunrise Avenueta varten. Tärkein kuorosta saatu anti on kuitenkin Sohlmanille selvä: elämänmittaiset ystävyyssuhteet.
”Kuoro on antanut minulle elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa on päässyt jakamaan elämän eri etappeja. Olimme yhden äänialakaverin kanssa muun muassa vuorotellen toistemme bestmaneja, ja kummivastuita jaetaan näiden ystävien kanssa puolin ja toisin. Kyllä Teekkarilaulajat on elämänmittainen yhteisö”, Sohlman toteaa.
Kyllä Teekkarilaulajat on elämänmittainen yhteisö.
Sohlman nimittää kuorokollegoja ja -ystäviä puheissaan ”keikkakoneiksi” ja kertoo, että samalla porukalla tavataan edelleen säännöllisesti – vaikka opiskeluajoista alkaakin olla jo toistakymmentä vuotta.
”Olemme pitäneet tiiviimmin yhteyttä pääkaupunkiseudulla asuvien omien opiskelujen aikaisten ”keikkakoneitten” kanssa. Kierrämme yhdessä julkisia saunoja Helsingissä ja tapaamme siten toisiamme aina muutaman kuukauden välein. Teekkarilaulaja jokaisessa meissä aktivoituu aina, kun olemme yhdessä”, Sohlman kertoo.
Sohlman painottaa vahvasti myös sitä, kuinka uuden sukupolven kuorolaisten kanssa on yhtä lailla mielekästä viettää aikaa. Kaikkia Teekkarilaulajia yhdistää hänen mukaansa kaksi asiaa: rakkaus huonoon huumoriin ja laulamiseen.
”Vaikka ei olisikaan oltu kuorossa samaan aikaan, niin on tosi helppo keskustella ja olla muiden kuorolaisten seurassa. Luottamussuhdetta ei tarvitse erikseen muodostaa, vaan sellainen ikään kuin on jo olemassa yhteisen kokemuksen ansiosta”, hän sanoo.
Sohlman puhuu laulamisen ilosta Resonanssi-kollega Mia Lehdon tavoin ja toteaa, että kuoron tai jonkin muun tärkeän yhteisön merkityksen ymmärtää helposti kunnolla vasta jälkikäteen.
”Yhdessä tekeminen, toimintaan sitoutuminen ja tietynlainen kurinalaisuus antavat avaimet elämänmittaisiin ystävyyssuhteisiin. Toivon, että nykyiset ja tulevat kuorolaiset saavat toiminnasta itselle mielekkään yhteisön, paljon esiintymiskokemusta sekä roppakaupalla viihdyttämisen ja laulamisen iloa.”
